Siirry pääsisältöön

Kun artisti ei saanut mitään


Käytiin eilen katsomassa elokuva Searching for Sugar Man. Samalla päätin, että pyrin aina maksamaan taiteesta ja varsinkin siten, että raha tavoittaisi artistin. Tietenkin olen kuullut paljon huhuja musiikkiteollisuudesta ja siitä, kuinka taiteen tekijä ei usein saa itse tekemästään taiteesta juuri mitään, mutta eilen tämä tunne vahvistui entisestään, suorastaan suutuin. 

Sixto Rodriguez ei saanut myymistään sadoista tuhansista levyistä koskaan mitään itse, mutta musiikkiteollisuus ja sen tekijät saivat. Itse sain elokuvasta vain lisää vahvistusta maailmankuvalleni ja poliittisille pyrkimyksilleni. Aion taistella muun muassa tuollaisten asioiden puolesta. Myös viattomuuden ja mysteerin puolesta tässä ahneessa maailmassa. Suosittelen elokuvaa.


Elokuva: Searching for Sugar Man


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Snellmaninkatu

Takahuoneiden huumaa

Takahuoneissa on kyllä jotakin mystistä. Olen mukaana eräässä projektissa, joten tämän näköinen takahuone on tullut nyt tutuksi. Muuten projekti on niin kiireinen, että ei ole kerennyt niin fiilistelemään, mistä itse tykkään. Yhtenä päivänä tulin kuitenkin paikalle aikaisin ensimmäisenä. Hiippailin takahuoneeseen, ja otin pienet nokosetkin. Oli ihana viettää hetki ja aistia tilaa yksin. Tänä syksynä olen jostain syystä kovasti miettinyt Ville Valoa, ja seurannut hänen somekanavaansa, tai hänestä pidettyä, Ville Valo Daily on sen nimi. Jotenkin tuo mies ja hänen lahjakkuutensa on tarjonnut valtavasti inspiraatiota tänä syksynä. Mikä teitä on inspiroinut viime aikoina?