Kesä ennen pimeää I The Summer Before The Dark

Työssäkäynti on siitä hassu ilmiö, että mikäli se ei suorastaan räjäytä tajuntaa ja tarjoaa itsessään jotakin suurta ja merkityksellistä, niin merkityksiä alkaa sitten hakea jostakin sen ulkopuolelta. Normaalioloissa en ostele kauheasti esimerkiksi uusia vaatteita ja mutta nyt sydämeni suorastaan huutaa näitä kultaisia kenkiä. Vaikka joku sanoisikin, että näin sen kuuluu mennäkin, talouden pyörät pyörivät, niin olen eri mieltä. Pienten palkintojen keksiminen on melkein pakollista useille työtä tekeville, mutta se jättää silti tyhjäksi, jos siitä tulee laajamittaisempi harrastus. Monilla työssäkäyvillä vain ei ole tavallaan kapasiteettia järjestää itselleen mitään kenkiä henkevämpää, ja vaikea siitä on heitä syyllistää, vaikkakin tavarat tehdään usein melkeinpä orjatyönä jossakin kaukana, ja joku muu, joka jo istuu rahakasan päällä, kerää lisää voittoja. Eikä ostelu ole ilmastonkaan kannalta missään nimessä kestävää toimintaa. Lisäksi ihmiset eivät kuitenkaan tarvitse kovin paljoa...

Antaisin ehkä 3/5 tai 3,5/5 tälle filosofien hehkuttamalle elokuvalle. Meneekö tämäkin scifi action -kategoriaan? Suosittelen katsomista.

"Englannissa tehdyssä tutkimuksessa palstaviljely vähensi viljelijöiden hiilidioksidipäästöjä keskimäärin 950 kg vuodessa, vaikka nämä samaan aikaan ostivat talvella suurimman osan ruuastaan tavalliseen tapaan kaupasta."  Tuo 950 kg on aika paljon jos ajatellaan, että keskimäärin suomalaisen jälki vuodessa on kai noin 12 000 kg, Leo Straniuksen alle 3000 kg. Hän puhui jopa, että haluaisi päästä alle tonnin. Mikähän omani oli joskus kun testasin, olisiko ollut kuitenkin reilut alle puolet tuosta suomalaisten keskiarvosta, mutta silloin en muistaakseni ollut vielä lentolakossa, joten nyt lienee hieman lähempänä. Pitäisikin oikeastaan testailla niitä uudestaan.  Asuintilaa on nyt itsellä rutkasti liikaa, joten se taas nostaa sitä, toisaalta taas Ekosähkö voi kompensoida sitä.  Oletteko te kiinnostuneita kaupunkiviljelystä? Entäs millä keinoin olette valmiita pienentämään hiilijalanjälkeänne? Itse menneenä kesänä olen kokeillut miniviljelyä ikkunalaudalla ...

Tepastelin viikonloppuna Sipoossa, huomasin Ingmanin toimipisteitä. Sitten huomasin myös, että olipas alueella paljon postilaatikoita, joissa luki Ingman. Kotiin päästyäni selvittelin asiaa, ja niinhän se oli, kuten arvelinkin. Vuonna 1929 sipoolainen Hjalmar Ingman , tuolloin 25-vuotiaana, lähti myymään viiliä Helsingin torille. Myöhemmin Ingman rupesi tekemään jogurttia, sitten vasta jäätelöä. Jogurtin tekoon haettiin oppia esimerkiksi Sveitsistä. Nykyisinhän Arla omistaa Ingmanista 30 prosenttia, mutta ilmeisesti loput 70 vieläkin täällä, liekö syy juuri tuossa perinteisessä perheyritystoiminnassa. Kuva: Erimenu.fi

Jos minulla olisi joskus kauppa, niin olisikohan se tällainen.

http://areena.yle.fi/tv/1579507 Tositarinaan perustuva elokuva naisesta, jonka autistisuus rajoitti ihmistuntemusta mutta sai ymmärtämään eläimiä.

Karin Lindroos se vain aina yllättää, tutkailin hänen luomaansa ratata -blogipalvelua. Lindroos on kerännyt näppärästi valtavan määrän ruotsinkielisiä blogeja samalle sivustolle. Ratatassa on kävijöitä jopa 20 000 kuukausittain, joten ihan pienestä näpertelystä ei olekaan enää kyse. Jännä, Lindroosilla ja itselläni on samankaltaiset taustat ylioppilaslehdissä tai vastaavissa. Itse olen myöskin hänen tapaansa pyöritellyt nettisivuston perustamista mielessäni, tosin oma ideani on enemmän nettilehtimäinen kuin blogisivusto. Lähdin ensin liikkeelle ihan omalla blogillani, kun aika ei vielä tuntunut sopivalta suurempaan projektiin. Ihailen Karinin ammattimaista otetta ja aikaansaannoksia, erittäin kannustava esimerkki! Go Karin.

Jos jolla kulla on tarvetta liittyä WWF:n kummiksi alkaen kuuden euron kuukausittaisella tuella tai tarvitsee kirjoja tai pokkareita, samalla voit tukea rahallisesti tätä blogia. Nimittäin jos joku menee tämän blogin kautta ostoksille, saan pienen palkkion jokaisesta ostoksesta. Kävin katsomassa mitä pokkareita Akateemisen verkkokaupassa on tarjolla, itse saattaisin suositella esimerkiksi New Yorkissa asuvan Paul Austerin Sunset Parkia  ja Katja Ketun Kätilöä . Auster on naimisissa norjalaisperäisen Siri Hustvedtin kanssa. Hustvedtiltä olen lukenut ja suosittelen esimerkiksi The Shaking Woman or A History of My Nerves . Usein tulee pohdittua sitä, kannattaako uusia kirjoja juurikaan ostaa. En ole kuitenkaan omistani luopunut, ehkä ne rakentavat identiteettiäni. Mitään hillitöntä kirjastoakaan ei olisi tarkoitus rakentaa. Toisaalta rakastan kirjoja, joten kukapa tietää. Voisin myös laittaa Hyvinvoinnin verkkokaupan mainoksia blogiini, mutta haluaisin laittaa yksittäisistä tu...

On jo pitkään pitänyt hankkia uudet tennarit. Harkitsin erilaisia kierrätysmateriaaleista tehtyjä kenkiä, myös valmistusmaalla oli suuri merkitys. Tietenkin hyvät jalassa ja kestävät saisivat myös olla. Olin ostoksilla Turussa, ainakaan fyysisistä kaupoista ei eko-merkkejä oikein löytynyt. Nämä sitten löytyivät, merkkiä Ecco. Eccothan ovat tunnetusti aika hyvin suunniteltuja jalkaan, mutta mutta, kaikki muut kyseisessä kaupassa tehdyt Ecco-kengät olivat Thaimaassa tehdyt, nämä ostamani Slovakiassa. Thai-työoloja epäilen, joten tietämättä en mielelläni siellä tehtyä ostaisi. Toisaaltahan sanotaan, että ostoboikotit eivät kannata, vaan vaikka palautteen antaminen, mutta itse tuon mieluiten suoraan kuluttajana niitä tuotteita, jotka on tehty lähempänä ja joiden tuotanto-oloista voi jotakin tietää. Aasian maista kuitenkin Indonesian asiat ovat viime vuosina parantuneet. Hassuahan on myös se, että monenlaisessa teollisuudessa voi epäillä sitä, että kun työolot parantuvat hiemankin, v...

"Ilmastoskeptikoiden pitäisi viettää hetki Kiinassa." Viimeinen osa BBC:n sarjasta Länsimaiden illankoitto (löytyy YLE Areenalta) alkoi lupaavasti protestanttisen työetiikan käsitteen syntymisestä. Sosiologi Max Weber (1864-1920)   keksi käsitteen aikoinaan Yhdysvaltain matkallaan. Hän ihmetteli pohjois-amerikkalaisten työintoa ja huomasi lopulta yhteyden protesttanttisessa kirkossa ja työteliäisyydessä. Ihmiset siellä päin eivät ajatelleet tekevänsä työtä työnjohtajilleen vaan jumalalle. Sen jälkeen harmi kyllä sosiologia ja muut tieteet heitetään ehkä hiukan syrjään ja lähdetään tekemään päätelmiä siitä, että protestanttisuudella ja yhteiskunnan taloudellisella menestyksellä on yhteys. Tuskin asiat aivan näin yksinkertaisesti kulkevat. Aika vähän ohjelmassa otetaan huomioon esimerkiksi sitä, että jos halutaan minkäänlaista maailmanlaajuista tasa-arvoa, niin kulutuksen ja talouden onkin pienennyttävä meillä päin. Lisäksi se on suotuista vielä kestävälle kehityksellekin. ...