Kesä ennen pimeää I The Summer Before The Dark

Voitin kilpailusta liput Kirjamessuille, joten piipahdin siellä lauantaina. Olitteko paikalla? Millaista oli? Mä kuuntelin jonkun aikaa Laura Gustafssonin haastattelua, oli kiinnostavaa, pitäisi lukea joku hänen kirjansa, kuten tuo uusi Korpisoturi. Itse en ole kai kovin kaupallinen ihminen vaikka olenkin valmistunut kauppatieteistä. Yhden pokkarin nappasin kuitenkin, nimittäin kuvassakin näkyvän Maailma Albert Einsteinin silmin, siitä lainaus: "Ja niin tulemme viimeiseen kysymykseemme. Onko mahdollista ohjata ihmisen henkistä kehitystä niin että hän kykenee vastustamaan vihan ja hävitysvimman psykoosia? En ajattele nyt pelkästään niin kutsuttuja sivistymättömiä kansanjoukkoja. Kokemukseni osoittavat, että niin kutsuttu älymystö on kaikkein taipuvaisin joutumaan näiden tuhoisien joukkosuggestioiden valtaan, koska älymystön jäsenellä ei ole mit...

Löysin sipoolaisesta kirjankierrätyspisteestä aivan ihania kirjoja. Tähän asti minulle oli tuttu vain Pähkinänsärkijä-baletti, mutta en edes tiennyt satukirjasta, joka on kai jostain 1800-luvun alusta peräisin! Kärleken och äktenskapet kirja sopii tämän ikäiselle naiselle oikein hyvin, tosin saa nähdä onko feminismin lukeminen ruotsiksi liian haastavaa :)

Vihdoinkin hauskaa luettavaa marraskuuhun. Ensin yritin löytää lainauksen, jossa puhuttiin siitä, kuinka tietää, että rakastaja on tosissaan jos hän saapuu tuulisellakin säällä, mutta sitä ei nyt löytynyt, joten nappaan jonkun toisen mainion: "Sei Shonagon kirjoittaa Kiusallisia asioita Mies, jota rakastaa tulee humalaan ja alkaa toistaa itseään. Kun on puhunut jostakusta tietämättä, että tämä saattaa kuulla. Tämä on noloa vaikka kyseessä olisi palvelija tai joku muu muu täysin merkityksetön henkilö. Mies joka lausuu omia runojaa (ei erityisen hyviä) ja kertoo, miten niitä on ylistetty - todella noloa. Kun makaa yöllä hereillä ja sanoo jotain seuralaisllleen, mutta tämä onkin nukahtanut." Tietenkin näin luokkatietoisena henkilönä huomio kiinnittyy palvelijan sättimiseen ikävästi tai koko palvelija-systeemiin. Mutta ihanaa luettavaa tämä kirja, kansikin on niin kaunis, tällaista kaikkien pitäisi lukea marraskuussa! Lähetetty Windows Phonesta

"Odd, isnt´t it, he mumbled, spewing out biscuit crumbs as he chewed, that we are both practically vegetarian. I´m a vegetable man and you´re a fruit man. I expect it´s something to do with Lydia. Most things about us are!" - Iris Murdoch: The Italian Girl  Recipe from here:  http://www.healthfulpursuit.com/2013/07/ultra- easy-vegan-taco-salad/

Nyt iskee, enpä muista mitään yhtä virkeää lukeneeni pitkään aikaan. Turha siitä on sen enempää jauhaa, antaa tekstin puhua puolestaan: "We dont look like a couple. When she smiles niggers ask her for her hand for marriage; when I smile folks check their wallets. -- Every time I dip into the water for a swim, some Mediterranean Messenger of Love starts rapping to her." "Every fifty feet theres at least one Eurofuck beached out on a towel like some scary pale monster that the seas vomited up. They look like budget Foucaults, and too many of them are in the company of a dark-assed Dominican girl." "About a month later, she started making the sort of changes that would have alarmed a paranoid nigger. Cuts her hair, buys better makeup, rocks new clothes, goes out dancing on Friday nights with her friends."

Kirjat vain tulevat luokseni. Aluksi suhtauduin Paholainen pukeutuu Pradaan -kirjaan hieman siten, että tämä nyt on jotain hömppää, mutta kirjahan on suoraan kuin monen työelämän alkutaipaleella olevan nuoren naisen kynästä, tuollaisen voisi kirjoittaa Helsingistäkin pienillä lievennyksillä! Sitä paitsi New Yorkin muotieliitin kritiikki on purevaa. Hyvältä vaikuttaa. Liettualaisen Romualdas Granauskasin kirja on erään natiivin mukaan klassikko, jota luetaan kouluissa. Olen asunut Vilnassa, joten kyllä vain kiinnostaa: " Kairene-muori elää yksinäistä elämää mökissään Kalmistonmäellä. Vanha kylä on hävitetty, uusi taajama loskaisine teinee ja töykeine ihmisineen on kilometrien päässä puuttoman maiseman takana. Liettualainen kirjailija Granauskas kuvaa vanhan maaseudun katoamista ja sen mukanaan tuomia ilmiöitä, alkoholismia, juurettomuutta ja piittaamattomuutta työstä ja ihmisistä." Shapiron kirja taitaa olla uudelta mantereelta. Teksti muuten on ulk...

Vihdoinkin pääsin kirjastoon. Olin nähnyt minulle aiemmin tuntemattoman Joel Haahtelan vilaukselta Riikka Pulkkisesta kertovassa tv-ohjelmassa. Kiinnostuin hänen tuotannostaan, sillä sitä kuvailtiin unenomaiseksi, yleensä pystyn samaistumaan sellaiseen kun leijuskelen päivistä toisiin. Lumipäiväkirja piti lukea nopeasti loppuun, luin sitä vain parina päivänä. Jotenkin minulle syntyi sellainen kuva, että haluaisin keskustella kirjan kirjoittajan kanssa, takoa hänelle jonkinlaista uskoa. Ainakin minulle välittyi kuva masentuneesta miehestä, kirjan päähenkilöstä. Tuli tunne, ettei päähenkilö oikein pysty kiinnittymään Helsingissä mihinkään, työpaikallaan oikeustieteellisessä tiedekunnassa hän hoitaa velvollisuutensa ja suorittaa. Toisaalta työ vaikutti hieman liiankin kiireettömältä, väittäisin, että jos oikiksen proffa menee töihin kymmeneksi, hän pysyy toimistolla iltamyöhään. Vaikka ei kai sinänsä mielikuvituksen käyttö ole kiellettyä. Jotenkin ajattelin, että tässä nyt kirjai...

Taannoiselta Pietarin reissulta, tarkemmin Pushkinin kotimuseosta tarttui mukaan Pushkinin englanninkielinen satukirja. Kirjan kuvitukset ovat uskomattoman koristeellisia ja kauniita, satuja en ole vielä ehtinyt niin tarkkaan lukemaan, enimmäkseen vain hypistellyt.

Erään kanssa vaihdoimme joululahjoja jo eilen, yksi oli tällainen. Kierkegaardin elämänkerta löytyykin jo hyllystä. Kiinnostava tyyppi. Lähetetty Windows Phonesta

Kivat ihmiset ovat siitä kivoja, että heillä voi olla kivoja kirjoja, ja jos pyytää kauniisti, he saattavat lainata niitä. Orwellia on pitänyt lukea jo pitkään, aika ajankohtaiselta tuntuu. Hyvä vuosikin tuo 1984. Kaunis myös tuo Pekka Kurosen tekemä kansi.  Kuvat osoitteista: Sokerimurmeli ja Malcontents

Kesän harrastuksesta on jäljellä ainakin paprikan taimi, jonka laitoin myöhään kasvamaan kaupan paprikan siemenestä. Tässä vasta se näytti, että rupeaisi kukkimaankin. Olen ymmärtänyt, että sisätiloissa paprika saattaa pudottaa talvella lehtensä, mutta selvitä silti talvesta. Jään jännittämään. Muuten omavaraisuudessa ja kausisyömisessä varastot pursuavat tällä hetkellä esim. omenaa ja maa-artisokkaa. Lähetetty Windows Phonesta Lisäänpäs, että talvihamstraajille suositeltavaa sympaattista luettavaa on Veikko Huovisen Hamsteri.  

Kävipä eilen tuuri, löysin tuon kirjan Zodiak – Uuden tanssin tähden (kuva: Antikvaari.fi) eurolla Otavan kirjakaupasta. Surullistakin kyllä, eurolla kirja, se on jo aika liian halpa, niin kuin kirjat monesti ovat. Olen aina vähän säälitellyt sitä, että koko elämän on tanssinut, mutta tavallaan teoriapuoli on jäänyt hieman suppeaksi, tässäpä hyvä kirja kartuttamaan sitäkin, liittyen nykytanssin tuloon Suomeen. Itselle, joka on sieltä 90-luvun alusta tanssinut, tuntuukin aika hullulta ajatella, että varsinkin uudempien tanssien historia Suomessa on aivan hillittömän lyhyt, 80-luvulla kun Zodiak pikkihiljaa aloitti ottamalla askelia eri suuntiin, ei vielä ollutkaan nykytanssin saralla paljon mitään, mikäli oikein ymmärsin. Ooppera ja sillä selvä. Sitten heti rupesikin näkemään tanssin historian hienona jatkumona, ja osaa arvostaa niitä asioita, mitä siinä nyt tapahtuu, vaikkapa tanssin jonkunlainen lisääntynyt avoimuus kaikille, vaikka Wannabe Ballerinasin kaltaiset ryhmät. Zodia...

http://www.theparisreview.org/blog/2013/07/03/completely-without-dignity-an-interview-with-karl-ove-knausgaard/ Onko kukaan lukenut Karl Ove Knausgaardia? Ainakin minun kiinnostukseni heräsi.

Luen Mika Waltarin Kirjailijan muistelmia , on muuten parhaita kirjoja sitten, no koskaan. Waltari oli jo nuorena kiinnostunut oikeastaan kaikesta, mikä liittyi Egyptiin. Jo vuonna 1926 hän kirjoitti ehkä Sinuhe egyptiläistä ennakoivan runon Pyramiidi-uni , josta pätkä tässä: -- Suuren pyramiidin kuninkaan kammion kultainen sarkofaagi oli tyhjä. Siniset soihdut lepattivat ja kivilattialla oli kasa valkeata tomua. Huuliani oli sipaissut tulinen siipi ja olkapäässäni kihelmöivät terävien valkeitten hampaitten jäljet. Tahdon nukkua taas tuhat vuotta kuninkaan kammion kultaisessa sarkofaagissa ja murskautua putoavien kivilohkareitten alle olkapäässäni valkeitten hampaitten jäljet. (Runo oli mukana kokoelmassa Lauluja Saatanalle) Kuva Wikipediasta.

"Mie tehin kaikenlaisia hommia pitkin Lapinmaata ja Säresthöön mie eksyin kevättalvena kakskymmentäviis. Kysyin Heikki-äijiltä, että onkos talossa kulkumiehele töitä. Se katto minun käsiä ja näki tietekki, että olen koa työmies. Sano, että ala läjäähmään losoja puuhuohneeseen, ja niin maloin. Palkaksi sain rasuasta ruokaa ja muutaman lantin. Siinä kulu kesä ja syksy ja kohta mie jo hoksasin, että olin jääny Säresthään niinkö pitemmäksi aikaa."

Minulla on pahe, kirjakaupat. Vietin päivää ystävän kanssa. Kysyin josko katsoisimme erään kirjakaupan edessä olevaa kirjakoria. Kohta olimme jo sisällä enimmäkseen kierrätettyjä kirjoja myyvässä pienessä liikkeessä. Ystävälleni bongasin kesälukemiseksi iki-ihanan rakkausromaanin, Mika Waltarin Suuren illusionin. Minulle ei ole koskaan selvinnyt miten joku voi kirjoittaa sillä tavoin rakkaudesta vain kaksikymppisenä. Myös tuon aiemmassa tekstissä mainitun Olemisen sietämättömän keveyden sain hänen kirjakassiinsa. Itse en päässyt lähtemään ilman Waltarin muisteloita, tosin ei hänen itse kirjoittamiaan. Lisäksi otin mukaan muitakin ukkojen kirjoja, Nietzschen Näin puhui Zarathustra ja Freudin Joukkopsykologian . En ole oikein koskaan tiennyt mitä mieltä olisin Freudista, jospa se selviää nyt. Kirjojen hinta vain sai surulliseksi, nuo kolme yhteensä 14, 50 yhteiseurooppalaista valuuttaa. Se on liian vähän. Kyllä kirjailijoidenkin kannattaisi karttaa kirjabisnestä. Sofi Oksanen...

Jos jolla kulla on tarvetta liittyä WWF:n kummiksi alkaen kuuden euron kuukausittaisella tuella tai tarvitsee kirjoja tai pokkareita, samalla voit tukea rahallisesti tätä blogia. Nimittäin jos joku menee tämän blogin kautta ostoksille, saan pienen palkkion jokaisesta ostoksesta. Kävin katsomassa mitä pokkareita Akateemisen verkkokaupassa on tarjolla, itse saattaisin suositella esimerkiksi New Yorkissa asuvan Paul Austerin Sunset Parkia  ja Katja Ketun Kätilöä . Auster on naimisissa norjalaisperäisen Siri Hustvedtin kanssa. Hustvedtiltä olen lukenut ja suosittelen esimerkiksi The Shaking Woman or A History of My Nerves . Usein tulee pohdittua sitä, kannattaako uusia kirjoja juurikaan ostaa. En ole kuitenkaan omistani luopunut, ehkä ne rakentavat identiteettiäni. Mitään hillitöntä kirjastoakaan ei olisi tarkoitus rakentaa. Toisaalta rakastan kirjoja, joten kukapa tietää. Voisin myös laittaa Hyvinvoinnin verkkokaupan mainoksia blogiini, mutta haluaisin laittaa yksittäisistä tu...