Minulla on pahe, kirjakaupat. Vietin päivää ystävän kanssa. Kysyin josko katsoisimme erään kirjakaupan edessä olevaa kirjakoria. Kohta olimme jo sisällä enimmäkseen kierrätettyjä kirjoja myyvässä pienessä liikkeessä. Ystävälleni bongasin kesälukemiseksi iki-ihanan rakkausromaanin, Mika Waltarin Suuren illusionin. Minulle ei ole koskaan selvinnyt miten joku voi kirjoittaa sillä tavoin rakkaudesta vain kaksikymppisenä. Myös tuon aiemmassa tekstissä mainitun Olemisen sietämättömän keveyden sain hänen kirjakassiinsa.
Itse en päässyt lähtemään ilman Waltarin muisteloita, tosin ei hänen itse kirjoittamiaan. Lisäksi otin mukaan muitakin ukkojen kirjoja, Nietzschen Näin puhui Zarathustra ja Freudin Joukkopsykologian. En ole oikein koskaan tiennyt mitä mieltä olisin Freudista, jospa se selviää nyt.
Kirjojen hinta vain sai surulliseksi, nuo kolme yhteensä 14, 50 yhteiseurooppalaista valuuttaa. Se on liian vähän. Kyllä kirjailijoidenkin kannattaisi karttaa kirjabisnestä. Sofi Oksanenhan taitaa kustantaa kirjansa itse.
Kommentit
Lähetä kommentti