Siirry pääsisältöön

Matkalla yksin

Tämä on muuten ensimmäinen virallinen reilireissuni. Teen tämän myös yksin, mikä on jännää. Olin varautunut vaikka mihin hetkiin, mutta yllättävän hyvin on mennyt. En sitten tiedä mitä se minusta kertoo :D Sakut ovat niin ystävällisiä ja sosiaalisia, että sekin auttaa. Täällä oleminen on mutkatonta ja miellyttävää. Etenkin näissä pienemmissä kaupungeissa viihdyn tosi hyvin. Ja kerrankin saa tarkkailla ajan kanssa, ja arvatkaapa onko tarkkailtavaa paljon. Siksi aikakin kulkee nopeasti. Huomaan ymmärtäväni saksaa enemmän kuin luulin, tykkään kuunnella sitä ja nautin kun aivot yrittävät sitä minulle selvittää. Makustelen jo sanojakin. Tänään pieni tyttö jutteli minulle pitkään. Saksaa en ole lukenut, mutta kuullut pienenä paljon. Englantia tunnutaan täällä pitävän jotenkin vähäarvoisena, esim. museoissa saattaa olla info vain saksaksi ja ranskaksi. Tavallaan pidän siitä. Kun matkaa yksin, ehtii myös katsoa omia tunteita ja reaktioita hyvin. Yksi huomio, mikä ei liity tähän, tuntuu, että täällä ollaan vähemmän yksilö- ja ulkonäkökeskeisiä kuin Suomessa.
Lähetetty Windows Phonesta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikonlopun luvut

Olipas hyvä viikonloppu lukemisten suhteen. Satuin viikolla Kaisaniemessä sijaitsevaan pohjoismaiseen kirjastoon, mikä kultakaivos! Siellä oli todella mielenkiintoisia elokuvia ja mikä parasta, valtava määrä uusia kirjoja, joiden perässä en yleensä kirjastoissa juokse, sillä ne ovat hyvin suosittuja. Nyt sain napattua kuvassa olevat kirjat ja muistaakseni jonkun neljännenkin sekä kolme elokuvaa. Samalla tulee helpommin tutustuttua omaan tai meitä lähellä olevien kulttuurien tuotteisiin. Tuntuu, että Kanadan matkani ja joidenkin pohdintojeni jälkeen kärsin tällä hetkellä angloamerikkalaisen maailman ähkystä ja yritän korvata sitä jollakin muulla. Toisaalta lainasin silti yhden ainakin osin amerikkalaisen kirjan.. Aloitin Katriina Järvisen ja Laura Kolben kirjasta Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa - Nykysukupolven kokemuksia tasa-arvosta. Minusta tuntuu, että olen lukenut niin paljon vastaavia kirjoja, että tuo ei ollut mikään varsinainen ahaa-elämysten voittokulku min...

Vegaanista leivän päälle

Vegaani ja kasvissyöjä miettivät usein, mitä laittaa leivän päälle tästä eteenpäin. Juustolla yritän herkutella aika harvakseltaan, sehän on aikamoinen ilmastotuholainen, sen muuten ymmärtää hyvin viimeistään sitten, kun itse kokeilee tehdä juustoa, kuinka paljon raaka-aineitakin menee sellaiseen pieneen möykkyyn. Esimerkiksi tältä sivulta voi katsoa, että juuston hilijalanjälki on 13 kg CO2ekv. Sitä en heti keksinyt, mitä tuo ekv tässä yhteydessä tarkoittaa. Esimerkiksi soijalla vastaava luku on 1 kg CO2ekv. http://www.lisaalihasta.fi/ymparisto/ruoka_kuormittaa/elintarvikkeiden_hiilijalanjalki/elainperaiset/index.php Kuvassa oleva seesaminsiemenistä tehty tahini on yksi vastaus kysymykseen. Siinä on myös 23 grammaa proteiinia 100 grammassa. Näin kevätaikaan viitsii heittää jo kurkkuakin kyytipojaksi, talvisin suolakurkku on kiva. Muita mieleen tulevia leivänpäällisiä ovat esimerkiksi täysin kasvisperäinen Keiju-levite, sopii siis vegaanille, sekä erilaiset pestot.

Aaton tunnelmaa

Laitoin aiemmin kuvia, mutta olivatkin suurena kauhean hämäriä, joten korvataan ne tällä yhdellä :) Lähetetty Windows Phonesta