Olin viime vuoden syksyllä Winnipegissä, sieltä otetuista kuvista on vielä paljon ammennettavaa. Nyt ajattelin keskittyä ruokakulttuuriin. Matka oli myös viime kerta kun lensin lentokoneella, sen jälkeen rupesin lakkoilemaan eko-syistä.
En tiedä onko ketään muuta, joka rakastaa näin paljon lentokoneruokaa, monethan vihaavat sitä. Muistan myös kun kysyin afro-amerikkalaiselta lentoemännältä väsyneenä, mitä juomaa hän minulle suositelisi, hän vastasi: "Maam, you can have what ever you want."
Tämä oli ensimmäinen aamupalani perillä Winnipegissä, tuttavapariskunnan luona. Kun näin tämän kuvan, muistan kuinka huono olo minulla oli matkustamisesta ja aikaerosta, olin aivan tillin tallin. Silloinkin mietin, että eihän tällaisessa nopeassa matkustelussa ole mitään järkeä, kehokaan ei pysy mukana. Olo oli todella sekava ja väsynyt, toipuminen kesti päiviä. Hillo- ja maapähkinäleivät olivat hyviä.
Luomu-ruokaa oli paljon tarjolla. Toisaalta minkähän hintaista? Onkohan kaikilla siihen varaa? Aivan kuten Suomessakin, tuskin monella köyhällä on varaa luomuun.
Tämä paikka oli baari / kuppila / ravintola, nimi oli joku vähän vanha brittityylinen, kuten Pine and Nut, no nyt keksin tämän kyllä täysin itse.
Täällä en käynyt, mutta näyttää todella sympaattiselta.
Winnipegin Downtown etäältä.
Kommentit
Lähetä kommentti