Siirry pääsisältöön

Helsinkiläisen tanssin historiaa


Kävipä eilen tuuri, löysin tuon kirjan Zodiak – Uuden tanssin tähden (kuva: Antikvaari.fi) eurolla Otavan kirjakaupasta. Surullistakin kyllä, eurolla kirja, se on jo aika liian halpa, niin kuin kirjat monesti ovat. Olen aina vähän säälitellyt sitä, että koko elämän on tanssinut, mutta tavallaan teoriapuoli on jäänyt hieman suppeaksi, tässäpä hyvä kirja kartuttamaan sitäkin, liittyen nykytanssin tuloon Suomeen.

Itselle, joka on sieltä 90-luvun alusta tanssinut, tuntuukin aika hullulta ajatella, että varsinkin uudempien tanssien historia Suomessa on aivan hillittömän lyhyt, 80-luvulla kun Zodiak pikkihiljaa aloitti ottamalla askelia eri suuntiin, ei vielä ollutkaan nykytanssin saralla paljon mitään, mikäli oikein ymmärsin. Ooppera ja sillä selvä.

Sitten heti rupesikin näkemään tanssin historian hienona jatkumona, ja osaa arvostaa niitä asioita, mitä siinä nyt tapahtuu, vaikkapa tanssin jonkunlainen lisääntynyt avoimuus kaikille, vaikka Wannabe Ballerinasin kaltaiset ryhmät. Zodiakia aluksi kummasteltiin ja paheksuuttiinkin, mutta ajatelkaa mitä se nyt on. Paikan lunastaminen kesti kauan, aluksi se oli ikäänkuin teatterin kyljessä, suomalaisia tanssiryhmiä usein on kutsuttukin tanssiteattereiksi, mikä on ainakin minua hämännyt valtavasti. Mutta tämä kai lähinnä historiallisista syistä.

Ainakin itselle tuli ajatus siitä, että ehkä nyt on muotoutumassa uusi käsitys siitä, kuinka tanssi todellakin kumpuaa meistä kaikista, ja kuuluu meille kaikille. Minulla on paljon tulevaisuuden haaveita liittyen tanssiin, joten kaikki nämä ajatukset ovat aivan kullanarvoisia. Aion mielenkiinnolla lukea tuota kirjaa lisää, mitähän kaikkea muuta sieltä löytyykään.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikonlopun luvut

Olipas hyvä viikonloppu lukemisten suhteen. Satuin viikolla Kaisaniemessä sijaitsevaan pohjoismaiseen kirjastoon, mikä kultakaivos! Siellä oli todella mielenkiintoisia elokuvia ja mikä parasta, valtava määrä uusia kirjoja, joiden perässä en yleensä kirjastoissa juokse, sillä ne ovat hyvin suosittuja. Nyt sain napattua kuvassa olevat kirjat ja muistaakseni jonkun neljännenkin sekä kolme elokuvaa. Samalla tulee helpommin tutustuttua omaan tai meitä lähellä olevien kulttuurien tuotteisiin. Tuntuu, että Kanadan matkani ja joidenkin pohdintojeni jälkeen kärsin tällä hetkellä angloamerikkalaisen maailman ähkystä ja yritän korvata sitä jollakin muulla. Toisaalta lainasin silti yhden ainakin osin amerikkalaisen kirjan.. Aloitin Katriina Järvisen ja Laura Kolben kirjasta Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa - Nykysukupolven kokemuksia tasa-arvosta. Minusta tuntuu, että olen lukenut niin paljon vastaavia kirjoja, että tuo ei ollut mikään varsinainen ahaa-elämysten voittokulku min...

Vegaanista leivän päälle

Vegaani ja kasvissyöjä miettivät usein, mitä laittaa leivän päälle tästä eteenpäin. Juustolla yritän herkutella aika harvakseltaan, sehän on aikamoinen ilmastotuholainen, sen muuten ymmärtää hyvin viimeistään sitten, kun itse kokeilee tehdä juustoa, kuinka paljon raaka-aineitakin menee sellaiseen pieneen möykkyyn. Esimerkiksi tältä sivulta voi katsoa, että juuston hilijalanjälki on 13 kg CO2ekv. Sitä en heti keksinyt, mitä tuo ekv tässä yhteydessä tarkoittaa. Esimerkiksi soijalla vastaava luku on 1 kg CO2ekv. http://www.lisaalihasta.fi/ymparisto/ruoka_kuormittaa/elintarvikkeiden_hiilijalanjalki/elainperaiset/index.php Kuvassa oleva seesaminsiemenistä tehty tahini on yksi vastaus kysymykseen. Siinä on myös 23 grammaa proteiinia 100 grammassa. Näin kevätaikaan viitsii heittää jo kurkkuakin kyytipojaksi, talvisin suolakurkku on kiva. Muita mieleen tulevia leivänpäällisiä ovat esimerkiksi täysin kasvisperäinen Keiju-levite, sopii siis vegaanille, sekä erilaiset pestot.

Aaton tunnelmaa

Laitoin aiemmin kuvia, mutta olivatkin suurena kauhean hämäriä, joten korvataan ne tällä yhdellä :) Lähetetty Windows Phonesta