Siirry pääsisältöön

Hiilidioksidipäästöjään voi vähentää viljelemällä itse



"Englannissa tehdyssä tutkimuksessa palstaviljely vähensi viljelijöiden hiilidioksidipäästöjä keskimäärin 950 kg vuodessa, vaikka nämä samaan aikaan ostivat talvella suurimman osan ruuastaan tavalliseen tapaan kaupasta." 

Tuo 950 kg on aika paljon jos ajatellaan, että keskimäärin suomalaisen jälki vuodessa on kai noin 12 000 kg, Leo Straniuksen alle 3000 kg. Hän puhui jopa, että haluaisi päästä alle tonnin. Mikähän omani oli joskus kun testasin, olisiko ollut kuitenkin reilut alle puolet tuosta suomalaisten keskiarvosta, mutta silloin en muistaakseni ollut vielä lentolakossa, joten nyt lienee hieman lähempänä. Pitäisikin oikeastaan testailla niitä uudestaan. 

Asuintilaa on nyt itsellä rutkasti liikaa, joten se taas nostaa sitä, toisaalta taas Ekosähkö voi kompensoida sitä. 

Oletteko te kiinnostuneita kaupunkiviljelystä? Entäs millä keinoin olette valmiita pienentämään hiilijalanjälkeänne? Itse menneenä kesänä olen kokeillut miniviljelyä ikkunalaudalla ja sisätiloissa. Yrttejä, paprikaa, salaattia, kesäkurpitsan siemen ei koskaan itänyt. Olen vasta aika alussa tuossa, mutta olisi kiva viljellä myös rapun parvekkeella yhdessä naapureiden kanssa. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Snellmaninkatu

Viikonlopun luvut

Olipas hyvä viikonloppu lukemisten suhteen. Satuin viikolla Kaisaniemessä sijaitsevaan pohjoismaiseen kirjastoon, mikä kultakaivos! Siellä oli todella mielenkiintoisia elokuvia ja mikä parasta, valtava määrä uusia kirjoja, joiden perässä en yleensä kirjastoissa juokse, sillä ne ovat hyvin suosittuja. Nyt sain napattua kuvassa olevat kirjat ja muistaakseni jonkun neljännenkin sekä kolme elokuvaa. Samalla tulee helpommin tutustuttua omaan tai meitä lähellä olevien kulttuurien tuotteisiin. Tuntuu, että Kanadan matkani ja joidenkin pohdintojeni jälkeen kärsin tällä hetkellä angloamerikkalaisen maailman ähkystä ja yritän korvata sitä jollakin muulla. Toisaalta lainasin silti yhden ainakin osin amerikkalaisen kirjan.. Aloitin Katriina Järvisen ja Laura Kolben kirjasta Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa - Nykysukupolven kokemuksia tasa-arvosta. Minusta tuntuu, että olen lukenut niin paljon vastaavia kirjoja, että tuo ei ollut mikään varsinainen ahaa-elämysten voittokulku min...