Siirry pääsisältöön

Kissoja ja kelloja


Tällaisina päivinä kun joka lihasta särkee eikä voi tehdä mitään, on syytä muistella aurinkoisempia aikoja, kuten hetkeä ei niin kauan sitten Plaza San Marcolla. Tätä kuvaa katsoessa tekisi melkein mieli itkeä ihastuksesta. Niin, ja mikä kissa!


Helsingissä ja Suomessa inhoan sitä, että täällä on visuaalisesti niin epäkoristeellista ja köyhää, vaikkakin luonto usein kompensoi sitä ainakin Helsingin ulkopuolella. Mutta elinympäristö ei aiheuta mitään, mitä vaikkapa Venetsia aiheuttaa, ymmärrän, olen vaativa. Joskus ei vain tiedä, mihin oikein sopisi elämään. 


Joskus haluaisin tietää lisää astronomisista kelloista. Tulenkohan lähtemään keväällä Italiaan pariksi kuukaudeksi, kuten olen kaavaillut? Tai toisaalta kun ajankohta olisi maalis-huhtikuu, pitäisiköhän mennäkin itäreittiä esimerkiksi Kreikkaan ja Turkkiin, junalla tietenkin. Reililippu ei käsittääkseni käy esimerkiksi Ukrainassa ja muualla, mutta eihän sekään estä sitä kautta menemästä ja viettämästä aikaa matkan varrella. 

Jos menisi Helsingistä Tallinnaan laivalla. Kiovassakin voisi pysähtyä. Odessa varhaisessa keväässä. Romania, Bulgaria, Turkki, Kreikka. Takaisin päin Serbia, Kroatia, Unkari, Puola...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Snellmaninkatu

Viikonlopun luvut

Olipas hyvä viikonloppu lukemisten suhteen. Satuin viikolla Kaisaniemessä sijaitsevaan pohjoismaiseen kirjastoon, mikä kultakaivos! Siellä oli todella mielenkiintoisia elokuvia ja mikä parasta, valtava määrä uusia kirjoja, joiden perässä en yleensä kirjastoissa juokse, sillä ne ovat hyvin suosittuja. Nyt sain napattua kuvassa olevat kirjat ja muistaakseni jonkun neljännenkin sekä kolme elokuvaa. Samalla tulee helpommin tutustuttua omaan tai meitä lähellä olevien kulttuurien tuotteisiin. Tuntuu, että Kanadan matkani ja joidenkin pohdintojeni jälkeen kärsin tällä hetkellä angloamerikkalaisen maailman ähkystä ja yritän korvata sitä jollakin muulla. Toisaalta lainasin silti yhden ainakin osin amerikkalaisen kirjan.. Aloitin Katriina Järvisen ja Laura Kolben kirjasta Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa - Nykysukupolven kokemuksia tasa-arvosta. Minusta tuntuu, että olen lukenut niin paljon vastaavia kirjoja, että tuo ei ollut mikään varsinainen ahaa-elämysten voittokulku min...