Siirry pääsisältöön

Pushkinia ja kiekkoa

Kävin tänään hieman juoksujalkaa Pushkinin kotimuseossa. Aamu alkoi kuitenkin, no, paikallisella McDo:lla.

Jalkojen lisäksi käytin metroa, se on tosiaan maan alla, syvällä.

Kun vihdoin saavuin Pushkinin entisen kotipaikan sisäpihalle, olin jo aika vaikuttunut. Mikä hiljaisuus, lumihiutaleita leijaili. Paikka sijaitsi aika lähellä Talvipalatsia ja pääkatua, pienen jokikanavan varrella. Ajattelin myös, että ei mikään köyhä mies tuo A. Pushkin vaikka vaimon koruja vissiin pitikin joskus laittaa myyntiin.

Kuuntelin audio guidea englanniksi, voitteko kuvitella, minun lisäkseni paikassa taisi olla kaksi muuta henkilöä. Plus joka huoneessa paikallinen tätihenkilö, jos täditellä saa, istumassa ikkunalaudalla tuijottamassa runollisesti lumisadetta.

Viimeistään runoilijan vaimon huoneeseen saavuttua olin haltioissani, tuskin pystyn sitä sanallistamaan. Vaaleanpunaista, säntillistä, minimalistista, kauniita pikku-esineitä. Jotenkin välittyi, että vaimoa on rakastettu. Runoilija sanoikin hänestä: "Kasvosi ovat niin kauniit, mutta eivät mitään verrattuna sieluusi."

Myös työhuone oli pakahduttava. Pushkinilla oli yli 4000 kirjaa 14 eri Euroopan kielellä. Ennen traagista kuolemaansa hän antoi katseensa vaeltaa kirjojensa läpi ja sanoi: " Hyvästi ystäväni."

Lopuksi sitten jotakin aivan muuta, jääkiekkoa. Paikallinen seura CKA vastaan AK BARS, tulos 2-1.



Lähetetty Windows Phonesta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikonlopun luvut

Olipas hyvä viikonloppu lukemisten suhteen. Satuin viikolla Kaisaniemessä sijaitsevaan pohjoismaiseen kirjastoon, mikä kultakaivos! Siellä oli todella mielenkiintoisia elokuvia ja mikä parasta, valtava määrä uusia kirjoja, joiden perässä en yleensä kirjastoissa juokse, sillä ne ovat hyvin suosittuja. Nyt sain napattua kuvassa olevat kirjat ja muistaakseni jonkun neljännenkin sekä kolme elokuvaa. Samalla tulee helpommin tutustuttua omaan tai meitä lähellä olevien kulttuurien tuotteisiin. Tuntuu, että Kanadan matkani ja joidenkin pohdintojeni jälkeen kärsin tällä hetkellä angloamerikkalaisen maailman ähkystä ja yritän korvata sitä jollakin muulla. Toisaalta lainasin silti yhden ainakin osin amerikkalaisen kirjan.. Aloitin Katriina Järvisen ja Laura Kolben kirjasta Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa - Nykysukupolven kokemuksia tasa-arvosta. Minusta tuntuu, että olen lukenut niin paljon vastaavia kirjoja, että tuo ei ollut mikään varsinainen ahaa-elämysten voittokulku min...

Snellmaninkatu

Vegaanista leivän päälle

Vegaani ja kasvissyöjä miettivät usein, mitä laittaa leivän päälle tästä eteenpäin. Juustolla yritän herkutella aika harvakseltaan, sehän on aikamoinen ilmastotuholainen, sen muuten ymmärtää hyvin viimeistään sitten, kun itse kokeilee tehdä juustoa, kuinka paljon raaka-aineitakin menee sellaiseen pieneen möykkyyn. Esimerkiksi tältä sivulta voi katsoa, että juuston hilijalanjälki on 13 kg CO2ekv. Sitä en heti keksinyt, mitä tuo ekv tässä yhteydessä tarkoittaa. Esimerkiksi soijalla vastaava luku on 1 kg CO2ekv. http://www.lisaalihasta.fi/ymparisto/ruoka_kuormittaa/elintarvikkeiden_hiilijalanjalki/elainperaiset/index.php Kuvassa oleva seesaminsiemenistä tehty tahini on yksi vastaus kysymykseen. Siinä on myös 23 grammaa proteiinia 100 grammassa. Näin kevätaikaan viitsii heittää jo kurkkuakin kyytipojaksi, talvisin suolakurkku on kiva. Muita mieleen tulevia leivänpäällisiä ovat esimerkiksi täysin kasvisperäinen Keiju-levite, sopii siis vegaanille, sekä erilaiset pestot.