Tässä on nyt ollu reissua sun muuta, bloggailut on jääneet vähiin. Hyvä uutinen on se, että oikea kamerakin oli mukana ja sillä tuli otettua kuva jos toinenkin, ehkä niitä myöhemmin blogiinkin. Sodankylän elokuvajuhlat oli taas matkan kohde. Pawlikowskin Ida oli mun eka filmi, hyvin kaunis vähäeleinen kuvaus. Kuten ohjaaja sanoikin: historiaa voi käsitellä kertomatta siitä kaikkea. Toisen maailmansodan julmuuksiin osallistui muitakin kuin saksalaisia. Pääosan esittäjä bongattiin kahvilasta, eikä hän halua myöhemmin näytellä. Virolaisen Ounpuun Free Range jäi kauniina mieleen. Nuoren kirjailijamiehen tiensä etsintää pystyy varmaan koko sukupolvi samaistumaan. Vahvana viestinä jäi mieleen kuinka vahva palo kirjailijalla oli, kirjallisuus oli kaikki. Täällä päin ei aina oikein ymmärretä taiteilijoita eikä heille anneta rauhaa olla mitä ovat, miksei? Nuoren Wertherin jäljillä oli hieman luovempaa elokuvaa, pääosan miesnäyttelijä loistava. Jotakin uskottavuusvaikeuksia kuitenkin itsel...