Tässä on nyt ollu reissua sun muuta, bloggailut on jääneet vähiin. Hyvä uutinen on se, että oikea kamerakin oli mukana ja sillä tuli otettua kuva jos toinenkin, ehkä niitä myöhemmin blogiinkin.
Sodankylän elokuvajuhlat oli taas matkan kohde. Pawlikowskin Ida oli mun eka filmi, hyvin kaunis vähäeleinen kuvaus. Kuten ohjaaja sanoikin: historiaa voi käsitellä kertomatta siitä kaikkea. Toisen maailmansodan julmuuksiin osallistui muitakin kuin saksalaisia. Pääosan esittäjä bongattiin kahvilasta, eikä hän halua myöhemmin näytellä.
Virolaisen Ounpuun Free Range jäi kauniina mieleen. Nuoren kirjailijamiehen tiensä etsintää pystyy varmaan koko sukupolvi samaistumaan. Vahvana viestinä jäi mieleen kuinka vahva palo kirjailijalla oli, kirjallisuus oli kaikki. Täällä päin ei aina oikein ymmärretä taiteilijoita eikä heille anneta rauhaa olla mitä ovat, miksei?
Nuoren Wertherin jäljillä oli hieman luovempaa elokuvaa, pääosan miesnäyttelijä loistava. Jotakin uskottavuusvaikeuksia kuitenkin itselle. Toisaalta arvostin filmin tiettyä realismia kerronnassa liittyen muuhun kuin keski- tai yläluokkaan, vaikka itse olenkin aina kauneutta hakemassa.
Assayasin Kun kesä on ohi oli keveä kuvaus pariisilaisen keski-ikäisen keskiluokan elämästä, kauniita valoja. Ohjaaja kertoi elokuvassa sekoittuneen hänen silloisen elämänsä, elokuva ja elämä lomittuivat.
Panfilovin Alku oli kertomus siitä kun ei luovuteta, hillittömän hauska. Kuinka hienoa on nousta arkikokemuksen yläpuolelle, ja kuinka monet ovat niin kiinni jotenkin konkreettisesti arjessaan. Päähahmolta voisi oppia paljon siitä, kuinka lujasti ihmisyyteen kannattaa uskoa.
Lähetetty Windows Phonesta
Sodankylän elokuvajuhlat oli taas matkan kohde. Pawlikowskin Ida oli mun eka filmi, hyvin kaunis vähäeleinen kuvaus. Kuten ohjaaja sanoikin: historiaa voi käsitellä kertomatta siitä kaikkea. Toisen maailmansodan julmuuksiin osallistui muitakin kuin saksalaisia. Pääosan esittäjä bongattiin kahvilasta, eikä hän halua myöhemmin näytellä.
Virolaisen Ounpuun Free Range jäi kauniina mieleen. Nuoren kirjailijamiehen tiensä etsintää pystyy varmaan koko sukupolvi samaistumaan. Vahvana viestinä jäi mieleen kuinka vahva palo kirjailijalla oli, kirjallisuus oli kaikki. Täällä päin ei aina oikein ymmärretä taiteilijoita eikä heille anneta rauhaa olla mitä ovat, miksei?
Nuoren Wertherin jäljillä oli hieman luovempaa elokuvaa, pääosan miesnäyttelijä loistava. Jotakin uskottavuusvaikeuksia kuitenkin itselle. Toisaalta arvostin filmin tiettyä realismia kerronnassa liittyen muuhun kuin keski- tai yläluokkaan, vaikka itse olenkin aina kauneutta hakemassa.
Assayasin Kun kesä on ohi oli keveä kuvaus pariisilaisen keski-ikäisen keskiluokan elämästä, kauniita valoja. Ohjaaja kertoi elokuvassa sekoittuneen hänen silloisen elämänsä, elokuva ja elämä lomittuivat.
Panfilovin Alku oli kertomus siitä kun ei luovuteta, hillittömän hauska. Kuinka hienoa on nousta arkikokemuksen yläpuolelle, ja kuinka monet ovat niin kiinni jotenkin konkreettisesti arjessaan. Päähahmolta voisi oppia paljon siitä, kuinka lujasti ihmisyyteen kannattaa uskoa.
Lähetetty Windows Phonesta
Kommentit
Lähetä kommentti