Vietän parhaillaan reilua viikkoa enimmäkseen omassa seurassani, jos eläimiä ei lasketa. Monia ajatus voi pelottaakin, mutta tuntuu, että jos aikaa itselle malttaa ottaa, voi huomata monenlaista.
Ensinnäkin suurten kaupunkien äänetkin voivat jo itsessään olla kuormittavia, rauhallisessa ja hiljaisessa paikassa on aika rauhoittavaa kun keho ei hälytä metelin takia.
Sanotaan, että jo 20 minuuttia metsässä tekee hyvää. Kun saavuin tänne rauhalliseen soppeen, mietin, että ehkä se johtuu siitä, että ihmisen keho sopeutuu ympäristöönsä, luonnossa tahti on rauhallinen, lehdet havisevat, linnut laulavat, ihminen siirtyy lähemmäksi luontoa. Luontosuhde on monella vaillinainen, vaikka olemmehan kuitenkin eläimiä itsekin :)
Riippuu millaista arkea elää ja millainen persoona on, mutta ainakin introvertimmät ihmiset kuormittuvat suuresta määrästä erilaisia ihmiskontakteja arjessa, tietenkin mukavat ystävät ja sopivat ihmiset juurikin tuovat voimaa ja ovat todella tärkeitä, siksi kai onkin olennaista osata tunnistaa näitä ihmisiä.
Mutta niin, yksin aikaa viettäessä kuulee oman äänensä selkeämmin. Tietenkin myös kohtaa pelkoja. Minulla esimerkiksi on joskus liiankin hyvä mielikuvitus ja saatan olla iltaisin hieman varuillani. Mutta jos tietää, että pelot eivät ota valtaa, ei ole hätää. On ihan inhimillistäkin huomata, että hei, olenkin myös epävarma joskus.
Jännästi yksin ollessa luonnonsopukassa koen suurempaa ns. tasa-arvon tunnetta, koska asiat asettuvat uomiinsa. Myös luovuus ja taiteellisuus nostavat päätään.
Tietenkin henkilön taustakin vaikuttaa, itse olen aina saanut elää aikuiseksi asti lähellä luontoa vesien äärellä, joten olen muokkautunut tällaiseksi.
Tällaisia hajanaisia ajatuksia halusin kirjoittaa tällä kertaa.
Lähetetty Windows Phonesta
Ensinnäkin suurten kaupunkien äänetkin voivat jo itsessään olla kuormittavia, rauhallisessa ja hiljaisessa paikassa on aika rauhoittavaa kun keho ei hälytä metelin takia.
Sanotaan, että jo 20 minuuttia metsässä tekee hyvää. Kun saavuin tänne rauhalliseen soppeen, mietin, että ehkä se johtuu siitä, että ihmisen keho sopeutuu ympäristöönsä, luonnossa tahti on rauhallinen, lehdet havisevat, linnut laulavat, ihminen siirtyy lähemmäksi luontoa. Luontosuhde on monella vaillinainen, vaikka olemmehan kuitenkin eläimiä itsekin :)
Riippuu millaista arkea elää ja millainen persoona on, mutta ainakin introvertimmät ihmiset kuormittuvat suuresta määrästä erilaisia ihmiskontakteja arjessa, tietenkin mukavat ystävät ja sopivat ihmiset juurikin tuovat voimaa ja ovat todella tärkeitä, siksi kai onkin olennaista osata tunnistaa näitä ihmisiä.
Mutta niin, yksin aikaa viettäessä kuulee oman äänensä selkeämmin. Tietenkin myös kohtaa pelkoja. Minulla esimerkiksi on joskus liiankin hyvä mielikuvitus ja saatan olla iltaisin hieman varuillani. Mutta jos tietää, että pelot eivät ota valtaa, ei ole hätää. On ihan inhimillistäkin huomata, että hei, olenkin myös epävarma joskus.
Jännästi yksin ollessa luonnonsopukassa koen suurempaa ns. tasa-arvon tunnetta, koska asiat asettuvat uomiinsa. Myös luovuus ja taiteellisuus nostavat päätään.
Tietenkin henkilön taustakin vaikuttaa, itse olen aina saanut elää aikuiseksi asti lähellä luontoa vesien äärellä, joten olen muokkautunut tällaiseksi.
Tällaisia hajanaisia ajatuksia halusin kirjoittaa tällä kertaa.
Lähetetty Windows Phonesta
Kommentit
Lähetä kommentti