On hullua paljastaa piilopaikkojaan, mutta mistäs sitä sitten kirjoittaisi jos ei mitään kertoisi. Hassua miten satuin tänne vasta nyt, ajatuksissa käyminen on ollut jo pidempään. Ajoitus ei olisi voinut olla parempi, sillä täällä jos jossain on aika hiljaista, viime päivinä olen kärsinyt meluisista paikoista, eilisessä kahvilassa tuntui, että jonkun seurueen jäsenet suorastaan huusivat. Ja miksi kaikkien juuri Suomeen saapuneiden amerikkalaisten vaihto-opiskelijoiden pitää olla niin tyypillisen kovaäänisen samanlaisia?
Paikka on siis uuden yliopiston pääkirjaston seitsemännen kerroksen näköalaterassi ja myös sisällä oleva lukutila. Kuva on aika huono puhelimella otettu, mutta parempaakaan ei nyt ole. Tuntuu hullulta katsella tuttuja kulmia tästä korkeudesta. Rupesin leikittelemään ajatuksella siitä, kuinka hauskaa olisi jos Helsingin keskusta olisi oikeasti paljon matalammin rakennettu, niinhän se aikoinaan olikin.
Mikseipä paikka sopisi mainiosti myös treffeille! Sisäpuolen kolikkoautomaateista saa ostettua esimerkiksi kahvia ja suklaapatukoita, tykkäisin. Aikainen aamu voisi olla hyvän ajankohta tulla tänne, paikka aukeaa viikolla yhdeksältä ja lauantaina kymmeneltä.
Kommentit
Lähetä kommentti