Siirry pääsisältöön

Ekomatkailua Vilnaan

Sanotaan, että jokaiselle vilnalaiselle on oma kirkko, kyllä niitä onkin tosi paljon. En ole kovin uskonnollinen, mutta tällä reissulla olen piipahtanut jo varmaan ainakin viidessä kirkossa ihan vain olemassa hiljaa. Pääkatedraalissa todistin katolisia menoja, se on kiinnostavaa. Vilna on myös arkkitehtuurin kaupunki.

Kuvat ja teksti ei nyt suostu yhteistyöhön, joten kuvat ensin ja selitykset sitten.

Liettualaiset arvostavat perinteisiä ruokiaan, ja itsekin niistä tykkään, vaikka raskaita ovatkin. Oikeasti kylmä punajuurikeitto on kesän juttu, mutta piti kuitenkin kokeilla.

Vegaaniuteen taipuvana kokee kyllä huonoa omaatuntoa vieraassa ympäristössä, vaikka satuin kerran vegaanipaikkaankin, se oli aika lähellä Pilies-katua.

Vilnassa kiemurtelee parikin jokea, Neriksen toisella puolella on vanha ja toisella uusi kaupunki. Tykkään kyllä kun on paljon puistoja, kukkuloitakin, väljyyttä. Vanhakaupunki on kai suojelukohdekin, niin on kiva, ettei sitä voi miten vain muutella. Vilnan kaupunkikaavassa on jotenkin järkeä ja estetiikallakin on osansa.

Oopperatalo on ehkä vähän neuvostomöhkäle, mutta täällä esimerkiksi baletti on kaikkien juttu, ja ainakin viitisen vuotta sitten lippuja sai alkaen kolmella eurolla. Olisin nytkin mennyt, mutta en jaksanut kolmatta kertaa Pähkinänsärkijää..

Olen reippaat pari vuotta välttänyt ja onnistunut olemaan lentämättä, aiemmin olen lentänyt aivan riittävästi. Syyt liittyvät hiilijalanjäljen pienentämiseen. Nyt keväällä olisi taas yhdet häät kaukana Australiassa, en vielä tiedä siitä.

Nyt tulin kuitenkin laivalla Hki-Tallinna ja yöbussilla Tallinna-Vilna, kun rautatie vielä puuttuu.

Olen aiemmin asunutkin Vilnassa, joten ei sinänsä ole turistipaineita, ihan mukavaa on ollut.





Lähetetty Windows Phonesta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikonlopun luvut

Olipas hyvä viikonloppu lukemisten suhteen. Satuin viikolla Kaisaniemessä sijaitsevaan pohjoismaiseen kirjastoon, mikä kultakaivos! Siellä oli todella mielenkiintoisia elokuvia ja mikä parasta, valtava määrä uusia kirjoja, joiden perässä en yleensä kirjastoissa juokse, sillä ne ovat hyvin suosittuja. Nyt sain napattua kuvassa olevat kirjat ja muistaakseni jonkun neljännenkin sekä kolme elokuvaa. Samalla tulee helpommin tutustuttua omaan tai meitä lähellä olevien kulttuurien tuotteisiin. Tuntuu, että Kanadan matkani ja joidenkin pohdintojeni jälkeen kärsin tällä hetkellä angloamerikkalaisen maailman ähkystä ja yritän korvata sitä jollakin muulla. Toisaalta lainasin silti yhden ainakin osin amerikkalaisen kirjan.. Aloitin Katriina Järvisen ja Laura Kolben kirjasta Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa - Nykysukupolven kokemuksia tasa-arvosta. Minusta tuntuu, että olen lukenut niin paljon vastaavia kirjoja, että tuo ei ollut mikään varsinainen ahaa-elämysten voittokulku min...

Vegaanista leivän päälle

Vegaani ja kasvissyöjä miettivät usein, mitä laittaa leivän päälle tästä eteenpäin. Juustolla yritän herkutella aika harvakseltaan, sehän on aikamoinen ilmastotuholainen, sen muuten ymmärtää hyvin viimeistään sitten, kun itse kokeilee tehdä juustoa, kuinka paljon raaka-aineitakin menee sellaiseen pieneen möykkyyn. Esimerkiksi tältä sivulta voi katsoa, että juuston hilijalanjälki on 13 kg CO2ekv. Sitä en heti keksinyt, mitä tuo ekv tässä yhteydessä tarkoittaa. Esimerkiksi soijalla vastaava luku on 1 kg CO2ekv. http://www.lisaalihasta.fi/ymparisto/ruoka_kuormittaa/elintarvikkeiden_hiilijalanjalki/elainperaiset/index.php Kuvassa oleva seesaminsiemenistä tehty tahini on yksi vastaus kysymykseen. Siinä on myös 23 grammaa proteiinia 100 grammassa. Näin kevätaikaan viitsii heittää jo kurkkuakin kyytipojaksi, talvisin suolakurkku on kiva. Muita mieleen tulevia leivänpäällisiä ovat esimerkiksi täysin kasvisperäinen Keiju-levite, sopii siis vegaanille, sekä erilaiset pestot.

Aaton tunnelmaa

Laitoin aiemmin kuvia, mutta olivatkin suurena kauhean hämäriä, joten korvataan ne tällä yhdellä :) Lähetetty Windows Phonesta