Siirry pääsisältöön

Call me by your name - leffa joka täytyi nähdä

https://youtu.be/Ba8K5v6tVBU

Joistakin leffoista tietää heti trailerin nähdessään, että ne ovat tärkeitä elokuvia. Tästäkin arvasin pitäväni.

Call me by your name on yksi kauneimpia homorakkauden kuvauksia, joita muistan. Tiettyjen rakkaudentäyteisten kohtausten kuvaaminen oli uskomattoman kaunista. Kyyneliltäkään en voinut välttyä.

Elokuva sijoittuu vuonna 1983 Pohjois-Italiaan, välillä mieleeni tulikin, kuvaako elokuva homoutta myös sinä aikana. 

Pääosien näyttelijät ovat saaneet kiitosta, mielestäni erityisesti Oliverin näyttelijä Armie Hammer oli karismaattinen ja kiinnostava, hän jopa muistutti erästä henkilöä, jonka tapasin reilatessani Euroopassa yksin, myös Pohjois-Italiassa. Uusi, kiinnostava näyttelijä tietouteen! 

Elokuva on saanut myös Oscar-ehdokkuuksia. En ihmettele. Enempää en uskalla spoilata, menkää katsomaan! 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Snellmaninkatu

Takahuoneiden huumaa

Takahuoneissa on kyllä jotakin mystistä. Olen mukaana eräässä projektissa, joten tämän näköinen takahuone on tullut nyt tutuksi. Muuten projekti on niin kiireinen, että ei ole kerennyt niin fiilistelemään, mistä itse tykkään. Yhtenä päivänä tulin kuitenkin paikalle aikaisin ensimmäisenä. Hiippailin takahuoneeseen, ja otin pienet nokosetkin. Oli ihana viettää hetki ja aistia tilaa yksin. Tänä syksynä olen jostain syystä kovasti miettinyt Ville Valoa, ja seurannut hänen somekanavaansa, tai hänestä pidettyä, Ville Valo Daily on sen nimi. Jotenkin tuo mies ja hänen lahjakkuutensa on tarjonnut valtavasti inspiraatiota tänä syksynä. Mikä teitä on inspiroinut viime aikoina?