Olen viikonloppuna pohdiskellut ystävyyttä. Joskus tapaamiset ja muut saavat miettimään, ja on hyvä miettiä asioita, sitten taas muistaa, mitä itse ajattelee, ja missä mennään.
Googlaan ja luen paljon netistä asioita. Törmäsin artikkeliin, jossa oli Aristoteleen ajatuksia ystävyydestä. Hänen mukaansa ystävät ovat toistensa moraalisia peilejä muun muassa. Hyvä ystävyys on aktiivista toimintaa ja tavallaan kuin myös työtä. Ystävyyden ylläpito ja kehitys vaatii vaivannäköä.
Allekirjoitan tämän kaiken. Näinhän se juuri omastakin mielestäni on. Samassa jutussa oli, että hyvän ystävän täytyy hyvällä tavalla rakastaa itseään ja ystäväänsä, yhdessä täytyy olla erityistäkin! Näillä "opeilla" vain eteenpäin.
Kommentit
Lähetä kommentti