Hommaa piisaisi, mutta ajatukset ovat jo jossain tulevaisuudessa vapaina. Joskus huomaa olevansa jossakin loppumetreillä ennen kuin luulikaan. Silloin mikään ei enää voi tulla tielle, tietää, että asiat onnistuvat. Tietää, että pitäisi vielä malttaa, ja malttaakin, mutta pää täyttyy jostakin valoisasta, ilosta.
Ajatukset ovat alkukeväisessä Tallinnassa, kevät-auringossa, Euroopan raiteilla, Konstantinopolissa. Ihmisten puheet menevät ohi, niilä ei ole merkitystä. Tammikuinen harmaus ei tunnu missään. On ihan sama, tuleeko talvi vielä vai ei. Talven tulo tai tulemattomuus ovat samantekeviä, kevääseen on silti niin lyhyt matka.
Kommentit
Lähetä kommentti