Kesä ennen pimeää I The Summer Before The Dark

Karin Lindroos bloggaa osoitteessa: http://karin.ratata.fi/blogg/ Löysin blogin YLE:n Blogistania-ohjelmasta. Blogimaailma tuntuu joskus aikamoiselta aarreaitalta. Kuinka viehättävä persoona! http://areena.yle.fi/tv/1491701 Karinin blogista tuli mieleen ja muutenkin olen aika lailla selkä seinää vasten sen faktan kanssa, että digijärkkärin osto on edessä ennemmin tai myöhemmin... Oijoi. Millaistahan kameraa sitä pitäis sitten laittaa, missähän hinnoissa ne liikkuvat. Arvostaisin pitkää ikää ja uudistettavuutta tietenkin yhdistettynä niin hyvään laatuun kuin mahdollista. Tuosta myös tykkään, miten Karin on laittanut portfolionsa nettiin, näkee helposti ja kootusti, mitä kaikkea hän on tehnyt. http://karinlindroos.tumblr.com/

Vegaani ja kasvissyöjä miettivät usein, mitä laittaa leivän päälle tästä eteenpäin. Juustolla yritän herkutella aika harvakseltaan, sehän on aikamoinen ilmastotuholainen, sen muuten ymmärtää hyvin viimeistään sitten, kun itse kokeilee tehdä juustoa, kuinka paljon raaka-aineitakin menee sellaiseen pieneen möykkyyn. Esimerkiksi tältä sivulta voi katsoa, että juuston hilijalanjälki on 13 kg CO2ekv. Sitä en heti keksinyt, mitä tuo ekv tässä yhteydessä tarkoittaa. Esimerkiksi soijalla vastaava luku on 1 kg CO2ekv. http://www.lisaalihasta.fi/ymparisto/ruoka_kuormittaa/elintarvikkeiden_hiilijalanjalki/elainperaiset/index.php Kuvassa oleva seesaminsiemenistä tehty tahini on yksi vastaus kysymykseen. Siinä on myös 23 grammaa proteiinia 100 grammassa. Näin kevätaikaan viitsii heittää jo kurkkuakin kyytipojaksi, talvisin suolakurkku on kiva. Muita mieleen tulevia leivänpäällisiä ovat esimerkiksi täysin kasvisperäinen Keiju-levite, sopii siis vegaanille, sekä erilaiset pestot.

Eli kevään salaatti. Ehkä huijaan vähän, mutta ainakin ihan kohta alkaa saada satokauden vihreitä. Yritän kannattaa kausisyömistä, eivätkä salaatit ja muut talvella edes maistu hyviltä. Ja oi sitä iloa kun se kevät ja kesä ihanine vihanneksineen sitten tulee. Talvella taas teen sellaisia salaatteja, jotka eivät niin perustu tuoreaineksiin, pohjana voi käyttää esimerkiksi perunaa tai pastaa. Lisäksi paljon erilaisia säilöttyjä juttuja, kuten papuja. Siemeniä ja rouheita ja muita sekaan, niissähän on monissa proteiiniakin todella paljon puhumattakaan muusta hyödyllisestä. Plus öljyä, jonkinlaista etikkaa, mausteita.

Tää video on kyllä viime vuoden kesäkuulta. Videon kuvaaja heiluu ihan onnettomasti ja tietenkin puhuu päällekin. Mutta menköön. Kannattaa muuten lukea tähän lintuun liittyvä klassikkokirja.

Käytiin eilen katsomassa elokuva Searching for Sugar Man . Samalla päätin, että pyrin aina maksamaan taiteesta ja varsinkin siten, että raha tavoittaisi artistin. Tietenkin olen kuullut paljon huhuja musiikkiteollisuudesta ja siitä, kuinka taiteen tekijä ei usein saa itse tekemästään taiteesta juuri mitään, mutta eilen tämä tunne vahvistui entisestään, suorastaan suutuin.  Sixto Rodriguez ei saanut myymistään sadoista tuhansista levyistä koskaan mitään itse, mutta musiikkiteollisuus ja sen tekijät saivat. Itse sain elokuvasta vain lisää vahvistusta maailmankuvalleni ja poliittisille pyrkimyksilleni. Aion taistella muun muassa tuollaisten asioiden puolesta. Myös viattomuuden ja mysteerin puolesta tässä ahneessa maailmassa. Suosittelen elokuvaa. Elokuva: Searching for Sugar Man

  Olen ottanut kuvat vuonna 2010 ja täten omistan niihin oikeudet.

Jee, salaatti on lähtenyt kasvamaan. Kerran olen tätä kokeillut aiemminkin, mutta silloin salaatti kuoli, kun en ollutkaan kotona niin paljon kuin olin luullut. Nyt sain siirrettyä sen uuteen ruukkuun, se sai myös hieman lisää multaa ympärilleen. Kaunis ajatus olisi saada tänä vuonna muutakin kasvamaan, esimerkiksi yrttejä. Toukokuun nokkosia odotan myös jo kovasti.

Kevään tulon tietää siitäkin, kun ilmaan alkaa ilmestyä erilaisia tuoksuja. Tämä lisää tunnetta siitä, että ympäristö on elossa.

"Oh I know what Bill's doing, he's going for that anti-marketing dollar, that's a big dollar."

Tänään on vaikeaa, impro-teatteria yhdessä paikassa eli Pacificossa ja loput toisessa paikassa eli Mascotissa. Pakko siis mennä molempiin! "Ja kun se nukahti kyljelleen, laskeuduit portaita alas"

On tuttava joka sanoo huppelipuheluista, että ei se mitään, soitan itsekin puhelimella. http://www.youtube.com/watch?v=N527oBKIPMc

Yhdeksän aikaan! There will be light!

Café Engeliä voi suositella silloin, kun se ei ole tupaten täynnä, esimerkiksi arki-iltapäivisin. Aamupalaa saa pitkälle iltapäivään, siitä on erilaisia vaihtoehtoja, omani oli ranskalainen, seuralla oli muistaakseni talon aamupala, muutamia muitakin vaihtoehtoja löytyi. Hinta-laatusuhde mielestäni aika hyvä, olisikohan nämä aamupalat olleet noin 13 euroa kappale, toinen kuppi kahvia kuuluu hintaan, niin kuin pitääkin!  Kahvilassa on myös pöytiintarjoilu ja saamamme palvelu oli erittäin hyvää ja asiantuntevaa. Luettavaakin paikalta bongasin, en ole varma löytyikö sanomalehtiä kuitenkaan, näkemäni lehdet olivat enimmäkseen naistenlehtiä, kuitenkin siististi tarjolla. 

Onko Helsingissä kosher-ravintoloita? Vilnassa oli synagogan kulmilla, oli jotenkin jännää käydä molemmissa paikoissa. No kuitenkin halusimme kokeilla helposti toteutettavaa juutalaista ruokaa, googlailemalla löysin tuon salaatin reseptin:  http://www.food.com/recipe/jewish-salad-12482 Luonnollisesti vaihdoimme jauhelihat soijarouheeseen. Resepti on melkein vegaaninenkin, majoneesi ei käsittääkseni ole. Salaattiin tulee siis kaalia, soijarouhetta ja sipulia, herneitä, perunoita ja majoneesikastiketta. Ainekset laitetaan kerroksittain, katsokaa reseptistä.