Siirry pääsisältöön

Galeotto fu il libro e chi lo scrisse - runot kaupittelevat rakkautta


Touko-kesäkuun vaihde, mitä ihanaa aikaa. Nytkin voisi olla ulkona, mutta tuli mieleen vielä kirjoittaa kirjasta, jota olen viime päivinä lueskellut. Tämä aika vuodesta on loistavaa aikaa feministiselle kirjallisuudelle.

Erica Jongin Lennä, uneksi on vuonna 1973 ilmestynyt kirja, joka keskittyy nuoren, vajaa 30-vuotiaan naisen pohdintoihin elämästä, avioliitosta, miehistä ja seksistä.

Kirja taisi jäädä luokseni eräältä matkalaiselta, joka joskus viikkoja luonani majoittui. Hänkin oli ehkä löytänyt sen jostakin, eikä kaipaillut takaisin. Ennen taannoista Siivouspäivää kävin läpi kirjakasoja. Tästäpä en kuitenkaan halunnut luopua, kirjailijahan on kirjoittanut juuri ikäisteni ajatuksista!

Kirja on paljas, rohkea ja suora, se saa ajattelemaan ja herättää uniin vaipuneista ajatuksista. Lainaan kirjasta muutamia kohtia, jotta siitä välittyy todenmukaisempi kuva:

"Sitäpaitsi minä todella uskoin siihen että oli pyrittävä kestävään ja syvään suhteeseen yhden ihmisen kanssa. Voin aivan hyvin ymmärtää kuinka hedelmätöntä on hyppiä sängystä toiseen ja kokea monia pinnallisia rakkaussuhteita monien pinnallisten ihmisten kanssa. Minä olin läpikäynyt sen kuvaamattoman lohduttoman kokemuksen kun herää vuoteessa sellaisen miehen vierestä, jonka kanssa ei voinut sietää keskustella - eikä sekään taatusti mikään vapautus ollut. Mutta siltikään ei yksinkertaisesti näyttänyt olevan mitään keinoa millä olisi saanut elämäänsä sekä riemujen runsauden että tasapainoisen jatkuvuuden. Minua ei liioin lohduttanut sekään tosiasia että minua paljon suuremmat henget olivat pohtineet näitä aiheita eivätkä olleet tarjonneet mitään kovin selviä vastauksia. Se sai minut vain tuntemaan että huoleni olivat banaaleja ja latteita. Ajattelin, että jos olisin todella poikkeuksellinen ihminen, minä en viettäisi tuntikausia rasittamalla päätäni avioliitolla ja aviorikoksella. Minä senkun lähtisin ja tarttuisin kaksin käsin kiinni elämään enkä tuntisi katumusta enkä syyllisyyttä mistään. Syyllisyyteni osoitti vain kunka  läpikotaisin porvarillinen ja halveksittava minä olin. Koko tämän vanhan kiistakysymyksen jatkuva märehtiminen osoitti vain kuinka tavanomainen olin."

Tykkäsin myös tästä kohdasta:

"Galeotto fu il libro e chi lo scrisse, kuten vanha kaverini Dante sanoisi. Runot kaupittelevat rakkautta ja niin niiden tekijätkin."

Ja tästä:

"Menisivätköhän useimmat naiset naimisiin jos he tietäisivät mitä se merkitsi? Ajattelen nuoria naisia seuraamassa miehiään minne tahansa heidän miehensä menevät seuratessaan työpaikkojaan. Ajattelen heitä heidän äkkiä huomatessaan olevan ties kuinka kaukana ystävistään ja omaisistaan. Ajattelin heitä asumassa paikoissa joissa he eivät voi työskennellä, joissa he eivät voi puhua maan kieltä. Ajattelen heitä tekemässä lapsia pelkkää yksinäisyyttään ja ikävystyneisyyttään ja tietämättä miksi. Ajattelen heidän miehiään alati kiusattuina ja uupuneina näiden yrittäessä pinnistellä kohti parempia tuloja ja parempaa asemaa." 

Ja tästä:

"Tiedän muutamia hyviä avioliittoja. Ne ovat enimmäkseen toisia avioliittoja. Avioliittoja joissa kumpikin osapuoli on jo kasvanut ukos tuosta minä-Tarzan, sinä-Jane -paskasta ja yrittävät vain selviyty päivistään auttamalla toisiaan, olemalla hyviä toisilleen, tekemällä arkipäivän askareet sitä mukaa kun niitä ilmaantuu ja huolehtimatta liikaa siitä kuka tekee mitä. Jotkut miehet pääsevät tähän ihastuttavan leppoisaan tilaan siinä neljänkymmenen nurkilla tai parin avioeron jälkeen. Kenties avioliitot ovat parhaita keski-ikässä. Kun kaikki hölynpöly karisee pois ja ihmiset tajuavat että heidän on rakastettava toinen toistaan koska he kuolevat kuitenkin."

Minkälaisia ajatuksia teille herää kirjasta ja teksteistä? Loppuun en ole vielä sitä lukenut. Itselle tulee ainakin mieleen, että ehkä henkilö olisi voinut keskustella miehensä kanssa aiheesta, ehkä miehellä on aivan samanlaisia ajatuksia? Jos naisella on niin paljon rakkautta, miksi sitä pitäisi niin kovin rajoittaa? Milloinkohan yksiavioisuuden tabu rikkoutuu? Ihminenhän ei koskaan ole ollut erityisen yksiavioinen eläin, vaan hieman sekalainen siinä suhteessa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikä lintu?

Tää video on kyllä viime vuoden kesäkuulta. Videon kuvaaja heiluu ihan onnettomasti ja tietenkin puhuu päällekin. Mutta menköön. Kannattaa muuten lukea tähän lintuun liittyvä klassikkokirja.

Naamio

Lähetetty Windows Phonesta