Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2014.

Pushkinin satuja

Taannoiselta Pietarin reissulta, tarkemmin Pushkinin kotimuseosta tarttui mukaan Pushkinin englanninkielinen satukirja. Kirjan kuvitukset ovat uskomattoman koristeellisia ja kauniita, satuja en ole vielä ehtinyt niin tarkkaan lukemaan, enimmäkseen vain hypistellyt.

Edullinen lounas-salaatti, tee töissä

Tänään kohtasin taas sen yleisen kysymyksen, mitä lounaaksi? Harmi kun lähellä ei ole minkäänlaista työpaikka-ruokalaa. Rahaakaan ei viitsisi koko ajan käyttää ulko-lounaisiin, eikä yksikseen ulkona syöminen aina olekaan niin riemukasta, paitsi jos on sellainen fiilis tai kirja tai hyvä tarkkailupaikka. Törmäsin sitten tällaiseen reseptiin Ikiliikkujan blogissa: http://ikiliikkuja.com/2013/05/09/5-euron-lounas/ Siinä luvattiin alle vitosen lounas, jonka ainekset voi käydä hakemassa kaupasta ja tehdä työpaikalla tms, ilman erikoisia välineitä, itse käytin avokadon leikkaamiseen veistä ja lainasin kippoa. Omassa versiossa vaihdoin ylikalastetun tonnikalan punaisiin linsseihin, sellaisiin, joita voi vaan kaataa pakkauksesta sekaan. Reseptini on siis: - raejuusto - herne-maissi-paprika - avokado - linssit Lisäksi paikan päällä oli öljyä. Nuo siis vain kippoon ja nautiskelemaan, tosin täytyy myöntää, että en oikein malttanut o

Se seuraa minne vain sä meet

"Haaveiluun ei oo aikaa, pakkaa laukkusi ja karkaa Aamuun et voi oottaa, koska silloin saatat luovuttaa Juokse nopeammin, kunnes jalat ei enää kanna Kauemmas et pääse, jos et avaa taivaankantta Lounaasta luoteeseen se seuraa sun vuoteeseen Se sama tunne, jonka vangitsit Sydämen kannen alle piilotit Sieltä se seuraa minne vain sä meet Kunnes vaienneet on askeleet Näätkö edessäsi, vain yhden ainoon tien Jonka päässä hohtaa onni, autuus - kuka ties Sokeaksi muuttuu, kun ei ympärilleen nää Mut vielä pahempaa on, kun ei tunne sisintään Lounaasta luoteeseen se seuraa sun vuoteeseen Se sama tunne, jonka vangitsit Sydämen kannen alle piilotit Sieltä se seuraa minne vain sä meet Kunnes vaienneet on askeleet Lounaasta luoteeseen se seuraa sun vuoteeseen" https://soundcloud.com/markusperttula/markus-perttula-ainoa-tie

Muistoja matkalta

Edelliskesän matka on vieläkin mielessä, tuntuu, että kuvia ja inspiraatiota tuosta noin kolmesta viikosta riittää loputtomasti. Tämä portti taisi olla Venetsiasta.  Minulla on aina tapana kuvata omia jalkojani, tässäpä sitten niitä taas. "Eikö ole niin, että ulkomailla unelmamme lentävät?" Heidelbergissä. Värikäs kuja. Katusoittajia puiston keskellä Munchenissä.

Turkkilainen aamupala

Tämä päivä alkoi turkkilaisella aamupalalla. Kerron tässä kuvien varrella siitä lisää. Ylimmässä kuvassa on jotakin aika tavallista juustoa ja fetajuustoa, jonka voi laittaa leivän päälle, juuston päälle vielä hunajaa. Mitään ei tarjota oikeastaan suoraan pakkauksista, vaan asetellaan astioihin, muutenkin jotenkin siististi ja kivasti. Marinoituja oliiveja. Appelsiinimehua, tomaattisiivuja, kurkkusiivuja, joitakin yrttimausteita ripotellaan niiden päälle. Hunajaa tosiaan. Munakas, johon taisi tulla esimerkiksi tomaattia ja jalapenoa myös. Pikku-muffinit. Lähetetty Windows Phonesta

Pallot

Valoa

Laitoinpas vanhan kuvan viime vuodelta, kun ei ole oikein uusiakaan. Tällä viikolla valo on lisääntynyt huomattavasti. Oma energia ei silti ole niin tehnyt, odotan kovasti viikonloppua, jospa en tekisi juuri mitään, tai korkeintaan tosi laiskasti.

Pushkinia ja kiekkoa

Kävin tänään hieman juoksujalkaa Pushkinin kotimuseossa. Aamu alkoi kuitenkin, no, paikallisella McDo:lla. Jalkojen lisäksi käytin metroa, se on tosiaan maan alla, syvällä. Kun vihdoin saavuin Pushkinin entisen kotipaikan sisäpihalle, olin jo aika vaikuttunut. Mikä hiljaisuus, lumihiutaleita leijaili. Paikka sijaitsi aika lähellä Talvipalatsia ja pääkatua, pienen jokikanavan varrella. Ajattelin myös, että ei mikään köyhä mies tuo A. Pushkin vaikka vaimon koruja vissiin pitikin joskus laittaa myyntiin. Kuuntelin audio guidea englanniksi, voitteko kuvitella, minun lisäkseni paikassa taisi olla kaksi muuta henkilöä. Plus joka huoneessa paikallinen tätihenkilö, jos täditellä saa, istumassa ikkunalaudalla tuijottamassa runollisesti lumisadetta. Viimeistään runoilijan vaimon huoneeseen saavuttua olin haltioissani, tuskin pystyn sitä sanallistamaan. Vaaleanpunaista, säntillistä, minimalistista, kauniita pikku-esineitä. Jotenkin välittyi, että vaimoa on rakastettu. Runo

On satanut lunta

Lähetetty Windows Phonesta

Toinen päivä

Lähetetty Windows Phonesta

Syömisiä

Ekana iltana tuli syötyä esimerkiksi tällainen nyytti, sisällä sientä, kuinka kaunis. Jahas, kuvat menevätkin tuonne ylös, joten pitää ottaa se huomioon kirjoittaessa. Toisessa kuvassa hotellin aamupala, sorruin yhteen nakkiin, hemmetti. Päivällä kävelin yksin pitkin Nevskiä. Olisin halunnut Dostojevskin kotimuseoon, mutta aika ei riittänyt. Söin kahvilassa, tuli ihan mieleen Vilnan kahvilat, ihanan paljon kaikkea söpöä. Otin mokka-kahvin ja noita, eihän ne pelmenejäkään ole, mikä olisi oikea sana suomeksi? Myöhemmin söin esimerkiksi Olivier-salaattia, joka on ymmärtääkseni venäläinen juhlava salaatti, joskus kokkaillut sitä itsekin. Lähetetty Windows Phonesta

Vaikutelmia

Lähetetty Windows Phonesta