Kesä ennen pimeää I The Summer Before The Dark

Ohoh, yllättävän pian koittaa pieni matka Pietariin. 2009 taisi tulla käytyä, eli ehkä nelisen vuotta sitten. Silloin jäi mieleen ainakin erittäin hyvä ruoka ylipäätään, kallis hintataso, kylmyys joulukuussa hrr. Nyt on suunnitteilla ainakin Mariinskyyn suuntaaminen balettiin, mikäli liput ehtii hankkia. Onko muita vinkkejä? Aikaa on paljon vähemmän kuin viimeksi, kolme yötä, ja valmistakin ohjelmaa taitaa olla. Kuvat ottamiani viime reissulta. 

Lomat on kohdaltani ohi, pikkuhiljaa taas pitäisi päästä hommiin kiinni. Toinen vapaaviikko olisi tehnyt terää, ensimmäinen tuli aika paljon sairasteltua.

Laitoin aiemmin kuvia, mutta olivatkin suurena kauhean hämäriä, joten korvataan ne tällä yhdellä :) Lähetetty Windows Phonesta

Kuva Pointe-lehdestä lainattu. Työnteoksihan se taas meni tämä ensimmäinenkin lomapäivä, mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Löysin Facebookista Pointe-lehden, joka kertoo kokonaan baletista. Onkohan se hyvä? Lehti on amerikkalainen. Rupesin miettimään kahta asiaa. Voiko sitä tilata Suomeen asti, kuka sen minulle tilaa lahjaksi ja onko Suomessa vieläkään kunnollisia tanssitoimittajia? No tulihan niitä asioita useampiakin.  

Oletteko muuten joskus huomanneet, että kun on oikein väsynyt, niin palautuminen loma-moodiin voi kestää yllättävän kauan. Voi ilmetä esim. yleisenä levottomuutena. Lähetetty Windows Phonesta

Joskus sitä voi hypätä väärään junaan ja päätyä viettämään aikaa Lahteen. Sotarikollis-Mannerheimin suuri patsas, Aleksanterinkatu, rumat jouluvalot, laatikkotaloja. Söin Rossossa ja luin Kierkegaardia, valitsin ikkunapöydän, voi katsella kadulle. Kävin elokuvissa katsomassa Gravityn. Vähän hassu. Bullock ja Clooney, oman aikansa ihmisiä, ensimmäinen ehkä vähän kehittynytkin komedioistaan. Eräässä ikkunassa oli kaunis hääpuku, silloin voi aina hetken unelmoida kerroskakku-häistä. Edessä yö junassa, siemailen viiniä tunkkaisessa asemaravintolassa, Helsingistä lähdettyä Lahti tuntuu suorastaan jämähtäneeltä. Lähetetty Windows Phonesta

Erään kanssa vaihdoimme joululahjoja jo eilen, yksi oli tällainen. Kierkegaardin elämänkerta löytyykin jo hyllystä. Kiinnostava tyyppi. Lähetetty Windows Phonesta

Lähetetty Windows Phonesta

Kuumepäivän (vaikka töitäkin joutuu tekemään) kunniaksi voisin tästä sohvatoimistolta koostaa hieman blogini tapahtumia vuodelta 2013, Karinin Karkki-blogin inspiroimana. Heti kun blogia rupesi selaaamaan vuoden alusta, tuli mieleen, että aijai nyt se kamera on hankittava heti, joskohan sen ehtisi joululahjaksi itselleen hankkia. Tammikuu Vuoden alussa taisi tulla löydettyä Krunikassa sijaitseva mutkaton kiinalainen ravintola Family: " Vaikka ravintolassa tuntuu käyvän asiakkaita, on siellä silti mukavan rauhallinen tunnelma, ainakin silloin kun me olemme käyneet. Toivotan Familylle pitkää ikää ja menestystä, jota kassalla oleva kissapatsaskin takoi tassullaan, vai vaurauttako sittenkin. " http://kuvienblogi.blogspot.fi/2013/01/kolme-pienta-kasvisannosta.html Helmikuu Vuoden alussa tuli myös palattua tanssimaan kärjille, nämä tossut tosin ovat ikivanhat. Piti hankkia uudetkin tossut, tosin kärkitossut kuluvat niin nopeasti, että olen hieman

Vihreät ovat kyllästyttäneet minua jo pitkään, pitkälti heidän linjattomuutensa vuoksi. Tuntuu, että he leikkivät, että joitakin totuuksia ei ole ole olemassa, talouspolitiikkaa ei oikein edes tehdä. Esimerkiksi Soininvaaran kannanotoista huomaa, että hän flirttailee kenen tahansa kanssa, jos idea on "tuore", itselleni se kertoo, että omaa johdonmukaista linjaa hänellä ei ole. Nyt kun hän fanitti oikeistolaista Perustili-mallia, en kyllä jaksa häntä enää blogissani puffata. Jospa löytyisi joku parempi tilalle. 400 euroa ei riitä kenellekään elämiseen. Samaa linjaa vetää Anni Sinnemäki, hän vain fiilistelee eri asioita esimerkiksi Facebook-profiilissaan, kulttuuripolitiikassa hänellä voi olla hyviä kannanottoja, mutta jotenkin mikään jämäkkyys tai linja ei erotu. Tilalle Anna Kontulan blogi kokeiluun, hän on vasemmistolainen sosiologi ja kansanedustaja.

Kun ehtii, niin täytyy kirjoitella lisää kuvien ja videoiden kera eilisestä Joulu on parasta huumetta -näytöksestä, paikkana oli Hurja Ruth. Lähetetty Windows Phonesta

Lähetetty Windows Phonesta

Keskinkertainen puhelinkuva In the Mood -klubilta, kun ei muutakaan keksi. Lähetetty Windows Phonesta

Pakkasta, lunta maassa, taianomaisuutta. Vanhan kulttuurikaupungin ihanaa unimaisuutta. Lähetetty Windows Phonesta

Lueskelin tuossa Vivvin blogia, johon pääsee tämänkin blogin sivupalkista. Vivvi on kotoisin Tornionjokilaaksosta, mie olen myös Lapista, tämä asia yhdistää meitä varmaan aika lailla. Vivvi on paluumuuttamassa tj-laaksoon pian opintojen päätyttyä. Itsellä sama tulee useinkin mieleen .  Tuntuu, että ainakin jonkinlainen tukikohta siellä pitäisi olla. Katsoin kuvaa Vivvistä tulvajoen rannalta ja mietin, tuollainen miekin olen. Tykkään asua suurten luonnonvoimien läheisyydessä, siinä omat asiat asettuu mittakaavaansa.  Se, mikä Lappiin vetää, on jotakin alkuvoimaista, siellä ne juuret on. Se on monella tavalla yllättävää itsessä, koska olen aina ollut kahviloissa luuhaaja, uuden katsoja, matkalainen. Mutta molempiakin voi hyvin olla, eri asia miten ja missä elämänsä elää.  Piti ihan kirjoittaa blogiinkin asti tästä, että saa muodostettua suunnitelman. Nyt aluksi päätän, että ensi keväänä kun on paremmin aikaa, teen Lappi-reisun. Ehkä jo maaliskuulla. Se vois olla vähän pidempikin, v

Siinä on etunsa, että on miniatyyrikokoinen, yhdestä annoksesta syö kolme kertaa. Lähetetty Windows Phonesta

Tämän postauksen jälkeen meni muuten blogissa 10 000 katselun raja rikki, siis alusta alkaen katsottuna. Hassua. Lähetetty Windows Phonesta

Löysin tuollaiset vanhat koristeelliset samettipussukat jostain asunnon uumenista. Keksin, että joulukuussa niitä voi käyttää ikään kuin joulusukkina. Ei sinne joka päivä tarvitse mitään laittaa, eikä varsinkaan mitään turhaa. Mutta silloin tällöin jotakin, suklaapatukan, lupauksen.

Kivat ihmiset ovat siitä kivoja, että heillä voi olla kivoja kirjoja, ja jos pyytää kauniisti, he saattavat lainata niitä. Orwellia on pitänyt lukea jo pitkään, aika ajankohtaiselta tuntuu. Hyvä vuosikin tuo 1984. Kaunis myös tuo Pekka Kurosen tekemä kansi.  Kuvat osoitteista: Sokerimurmeli ja Malcontents