Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2013.

Korkealla

Sataman kesäranskalaiset

Päiväsumu

Ratata

Karin Lindroos se vain aina yllättää, tutkailin hänen luomaansa ratata -blogipalvelua. Lindroos on kerännyt näppärästi valtavan määrän ruotsinkielisiä blogeja samalle sivustolle. Ratatassa on kävijöitä jopa 20 000 kuukausittain, joten ihan pienestä näpertelystä ei olekaan enää kyse. Jännä, Lindroosilla ja itselläni on samankaltaiset taustat ylioppilaslehdissä tai vastaavissa. Itse olen myöskin hänen tapaansa pyöritellyt nettisivuston perustamista mielessäni, tosin oma ideani on enemmän nettilehtimäinen kuin blogisivusto. Lähdin ensin liikkeelle ihan omalla blogillani, kun aika ei vielä tuntunut sopivalta suurempaan projektiin. Ihailen Karinin ammattimaista otetta ja aikaansaannoksia, erittäin kannustava esimerkki! Go Karin.

Paprika ja kesäkurpitsa

Viljelyhomma on selvästi lähtenyt hieman hanskasta. Reissussa piipahdimme myös Levillä, josta en muuten niin kauheasti välitä, mutta Levin K-kauppa se vasta hämmensikin, siellä oli aika paljon tuotteita, joiden olemassaolosta en edes tiennyt. Joka tapauksessa siellä myytiin myös kesäkurpitsan siemeniä, jotka nappasin mukaani. Niitä en ole vielä ehtinyt istuttaa, mutta sen sijaan istutin kaupan paprikan siemenet jokin aika sitten. Siis ihan siitä paprikasta napsin sisältä siemenet. Laitoin siemeniä reilusti, jotta edes jotkut taimet nousisivat, yllätyksekseni taimia nousikin noin 15, huh. Muistaakseni paprikoista voi tulla kasvaessaan puolimetrisiäkin, joten täytynee luovuttaa osa taimista kavereille. Ensin laitoin siemenet itämään pikkulaatikkoon, yhden pikkuriikkisen taimen siirsin jo omaan ruukkuun, paprika ilmeisesti tarvitsee aika suuren ruukun.  Salaateilla tilanne on se, että osa niistä on lähtenyt kasvamaan uudestaan, osa ei vielä. Mihinhän tämä viljel

Kate Nash: Nicest thing

Liian halvat kesäkirjat

Minulla on pahe, kirjakaupat. Vietin päivää ystävän kanssa. Kysyin josko katsoisimme erään kirjakaupan edessä olevaa kirjakoria. Kohta olimme jo sisällä enimmäkseen kierrätettyjä kirjoja myyvässä pienessä liikkeessä. Ystävälleni bongasin kesälukemiseksi iki-ihanan rakkausromaanin, Mika Waltarin Suuren illusionin. Minulle ei ole koskaan selvinnyt miten joku voi kirjoittaa sillä tavoin rakkaudesta vain kaksikymppisenä. Myös tuon aiemmassa tekstissä mainitun Olemisen sietämättömän keveyden sain hänen kirjakassiinsa. Itse en päässyt lähtemään ilman Waltarin muisteloita, tosin ei hänen itse kirjoittamiaan. Lisäksi otin mukaan muitakin ukkojen kirjoja, Nietzschen Näin puhui Zarathustra ja Freudin Joukkopsykologian . En ole oikein koskaan tiennyt mitä mieltä olisin Freudista, jospa se selviää nyt. Kirjojen hinta vain sai surulliseksi, nuo kolme yhteensä 14, 50 yhteiseurooppalaista valuuttaa. Se on liian vähän. Kyllä kirjailijoidenkin kannattaisi karttaa kirjabisnestä. Sofi Oksanen

Helsinkiläisiä tanssiteattereita ja -ryhmiä?

Minulla on sen verran haastava selvitystyö kesken, että taidan kysyä neuvoa täältäkin, eihän sitä ikinä tiedä, kuka mitäkin voi tietää. Etsin helsinkiläisiä tai pääkaupunkiseutulaisia tanssiteattereita ja ryhmiä, joihin voisi mennä mukaan pitkällä tanssitaustalla (peruspohja baletti), lisäksi on tullut tanssittua esimerkiksi modernia, hip-hopia, jazzia jne.

Suuri matkakertomus

Vihdoinkin kotona. Reissu hieman piteni, niin kuin kesäreissut joskus tekevät. Tämä matkakertomus kertoo Sodankylän elokuvajuhlista, Kittilästä, Kallon kylästä, matkan varrelle sattuneista ja saariston juhannuksesta. Ylimmässä kuvassa olin juuri saapunut Sodankylään ja sorruin porovoileipään, anteeksi arvoisa poroeläin.  Lappilaistaiteilija Kalervo Palsasta kertova elokuva Kalervo Palsa ja kuriton käsi oli ehdottomasti näkemieni elokuvien parhaimmistoa. Pääsimme katsomaan maailman ensi-iltaa, vastaanotto oli hyvä. Olen kuullut elokuvasta, että Kittilän kunta olisi antanut ohjaajalle 100 euroa elokuvaan, ohjaaja olisi sanonut, että jos irtoaa vain satanen, niin Kittilä palaa elokuvassa, niin kuin se sitten paloikin. Pitääkö kuntien lähteä tukemaan elokuvia? Miten kunnat yleensä toimivat näissä asioissa? Palsaahan ei oikein omana aikanaan siellä päin arvostettu, sääli jos ei vieläkään. Vai eivätkö ohjaajan visiot miellyttäneet kunnan päättäjiä? Myöskään Palsan rohkeampia teoksi

Vipinää keskiviikko-aamuun

Kiitos taas A:lle.

Raparperi

Tässä harrastuksessa taitaa olla ennätysvauhti päällä.

Postilaatikot

Innan allting tar slut

Blogiani voi tukea mainosten avulla

Jos jolla kulla on tarvetta liittyä WWF:n kummiksi alkaen kuuden euron kuukausittaisella tuella tai tarvitsee kirjoja tai pokkareita, samalla voit tukea rahallisesti tätä blogia. Nimittäin jos joku menee tämän blogin kautta ostoksille, saan pienen palkkion jokaisesta ostoksesta. Kävin katsomassa mitä pokkareita Akateemisen verkkokaupassa on tarjolla, itse saattaisin suositella esimerkiksi New Yorkissa asuvan Paul Austerin Sunset Parkia  ja Katja Ketun Kätilöä . Auster on naimisissa norjalaisperäisen Siri Hustvedtin kanssa. Hustvedtiltä olen lukenut ja suosittelen esimerkiksi The Shaking Woman or A History of My Nerves . Usein tulee pohdittua sitä, kannattaako uusia kirjoja juurikaan ostaa. En ole kuitenkaan omistani luopunut, ehkä ne rakentavat identiteettiäni. Mitään hillitöntä kirjastoakaan ei olisi tarkoitus rakentaa. Toisaalta rakastan kirjoja, joten kukapa tietää. Voisin myös laittaa Hyvinvoinnin verkkokaupan mainoksia blogiini, mutta haluaisin laittaa yksittäisistä tuotte

Lauantaileivokset

Nokkoslevite

Olen etsinyt monenlaisia nokkos-reseptejä, nyt kun sitä on. Nokkoslättyjä on kokeiltu, erittäin hyviä.  Mämmin  blogista löysin nokkoslevitteen ohjeen. Muutenkin on pitänyt kokeilla erilaisia vegaanilevitteitä ja keksiä leivänpäällisiä. Joskus kirjoitinkin tahinista , sitä ostettiin ihan kaupasta. Sovelsin Mämmin ohjetta hieman. Laitoin: - seesaminsiemeniä ja pellavansiemeniä, yhteensä desi - sopivasti nokkosta, muista keittää nokkonen ensin - valkosipulia - mustapippuria - yrttejä maun mukaan - öljyä noin puoli desiä - soseuta Ekaksi kokeiluksi ihan hyvä, hauskan siemenistä. Maustamista jäin vielä miettimään, mutta tästä on hyvä jatkaa. Ja arvatkaa onko terveyspommi! Nokkosen ravintoarvoista tulikin jo kirjoitettua. Seesaminsiemenessä on proteiinia noin 20 prosenttia 100 grammassa, rasva on hyvälaatuista, lisäksi seesaminsiemenessä esimerkiksi kalsiumia, rautaa ja magnesiumia rutkasti. Kasvissyöjä kaatelee siemeniä aamumuroihin, salaatteihin, taikinoihin, levitteisiin ja

Kesä sisään

Ikkunat auki, kasvit ulos. Ranskalaista rockia kaiuttimiin.
Näyttää siltä, että kuumimmat kelit ovat tältä erää ohitse. Tosin ei parissakymmenessäkään asteessa valittamista ole.

Pulahtamispaikkoja

Kesän alku on ollut niin lämmin, että on ehtinyt kastautumaankin jo ties kuinka monta kertaa, tuohonkin metsäjärveen. Kumpulan maauimala -kausi on vielä avaamatta.

Vihreyden keskellä

Jäätee kuumaan iltaan

Jäätee: - kaada keitetty vesi parin teepussin päälle, itse kaadoin suoraan muovikannuun vaikka varmasti muovista irtoavat kaiken maailman ftalaatit ja muut - sokeria maun mukaan - viilennä jäillä. laitoin kaikki jäät, joita löytyi, sulivat heti. sitten keksin laittaa jäisiä raparpereja. sulivat heti, mutta antoivat myös makua. olisi pitänyt olla valtava arsenaali jäitä, niin olisi saanut tarpeeksi kylmäksi, ensi kerralla parempi onni. - tuoretta minttua koristeeksi ja mausteeksi jos löytyy. Musiikista kiitos A:lle.

Kesäparveke

Hallinnollisimpienkin alueiden parvekkeet muuttuvat himpun verran kesäisemmiksi.

Piilopaikkoja

Hyötypuita

Tuli tästä puusta tai mikä onkaan mieleen, että yhtenä yönä luin avokado-puusta ja keksin, että haluaisin sellaisen kasvattaa avokadon siemenestä. Tarpeeksi googlailtuani kuitenkin tuntui käyvän ilmi, että avokado-puu kyllä Suomessakin kasvaa vaikkapa kattokorkeuteen asti ihan sisätiloissakin. Hedelmiä se todennäköisesti ei kuitenkaan tuota sisäkasvina, jos tuottaisikin, niin useiden vuosien päästä. Jos sen siirtäisi kesäisin ulos, voisi toivoa olla enemmän. Mutta ehkä jos jotakin rupeaa kasvattamaan ja näkee vaivaa, niin saisi siitä jotain hedelmiäkin tulla, kun vettäkin ne taitavat vaatia aika paljon.

Salaatti-uutisia

Salaatin kasvatus sujuu hyvin. Eka istutettu salaatti on jo syöty, nyt seurailen lähteekö se uudelleen kasvamaan, yksi pieni uusi lehti on lähtenyt kasvamaan. Toinen salaatti on tämä, siinä on kolme erillistä kasvia. Sellaisen opin kun ihmettelin kuinka pitkäksi salaatti voikaan kasvaa, että jossain vaiheessa kannattaa napsaista se saksilla poikki ja käyttää ne lehdet ensin. Ilmeisesti todella pitkäksi kasvaessaan mausta tulee kitkerähkö, joten tolkuttoman pitkällä salaatilla ei välttämättä mitään voita.  Vuoden ekat nokkoset, raparperit ja mintutkin on kerätty. Tuli niin kiire niiden kanssa, että päädyttiin pakastamaan ne, muuten varmaan oltaisiin kuivattu nokkoset ainakin. Chocochili-blogista löytyikin jo kiva resepti, johon minttua voi käyttää. Tuore minttuhan sopii myös vaikkapa mojitoon.  Nokkostahan kannattaa kerätä nuorena ennen kukintoa, parhainta sellaisena, tosin vanhempaakin nokkosta voi kyllä käyttää. Miksihän nokkosta nykyään niin vieroksutaan, ennen sitä hyö

Kulmien terassilta

Oi kesää, oi terasseja. Aurinko melkeinpä paahtaa sääriä, kasvikset ovat taas tuoreita, kahvi on kylmää. Viereiseen pöytään saapuu kävelykeppeineen ortodoksi-munkki. Ohikulkija pyytää tutulta munkilta ruotsiksi siunausta ja ilmoittaa menevänsä oluelle naapuriterassille. Kun tilaa terassille tulee enemmän, munkki siirtyy kauemmaksi. Ehkä siksi, että ortodoksi-munkit ja -nunnat tekevät usein näin, siirtyvät tietoisesti pois houkutusten luota.

Euroopassa valmistetut tennarit

On jo pitkään pitänyt hankkia uudet tennarit. Harkitsin erilaisia kierrätysmateriaaleista tehtyjä kenkiä, myös valmistusmaalla oli suuri merkitys. Tietenkin hyvät jalassa ja kestävät saisivat myös olla. Olin ostoksilla Turussa, ainakaan fyysisistä kaupoista ei eko-merkkejä oikein löytynyt. Nämä sitten löytyivät, merkkiä Ecco. Eccothan ovat tunnetusti aika hyvin suunniteltuja jalkaan, mutta mutta, kaikki muut kyseisessä kaupassa tehdyt Ecco-kengät olivat Thaimaassa tehdyt, nämä ostamani Slovakiassa. Thai-työoloja epäilen, joten tietämättä en mielelläni siellä tehtyä ostaisi. Toisaaltahan sanotaan, että ostoboikotit eivät kannata, vaan vaikka palautteen antaminen, mutta itse tuon mieluiten suoraan kuluttajana niitä tuotteita, jotka on tehty lähempänä ja joiden tuotanto-oloista voi jotakin tietää. Aasian maista kuitenkin Indonesian asiat ovat viime vuosina parantuneet. Hassuahan on myös se, että monenlaisessa teollisuudessa voi epäillä sitä, että kun työolot parantuvat hiemankin, v

Aurinko-tukka

Galeotto fu il libro e chi lo scrisse - runot kaupittelevat rakkautta

Touko-kesäkuun vaihde, mitä ihanaa aikaa. Nytkin voisi olla ulkona, mutta tuli mieleen vielä kirjoittaa kirjasta, jota olen viime päivinä lueskellut. Tämä aika vuodesta on loistavaa aikaa feministiselle kirjallisuudelle. Erica Jongin Lennä, uneksi on vuonna 1973 ilmestynyt kirja, joka keskittyy nuoren, vajaa 30-vuotiaan naisen pohdintoihin elämästä, avioliitosta, miehistä ja seksistä. Kirja taisi jäädä luokseni eräältä matkalaiselta, joka joskus viikkoja luonani majoittui. Hänkin oli ehkä löytänyt sen jostakin, eikä kaipaillut takaisin. Ennen taannoista Siivouspäivää kävin läpi kirjakasoja. Tästäpä en kuitenkaan halunnut luopua, kirjailijahan on kirjoittanut juuri ikäisteni ajatuksista! Kirja on paljas, rohkea ja suora, se saa ajattelemaan ja herättää uniin vaipuneista ajatuksista. Lainaan kirjasta muutamia kohtia, jotta siitä välittyy todenmukaisempi kuva: "Sitäpaitsi minä todella uskoin siihen että oli pyrittävä kestävään ja syvään suhteeseen yhden ihmisen kanssa. Voi