Suuri matkakertomus

Vihdoinkin kotona. Reissu hieman piteni, niin kuin kesäreissut joskus tekevät. Tämä matkakertomus kertoo Sodankylän elokuvajuhlista, Kittilästä, Kallon kylästä, matkan varrelle sattuneista ja saariston juhannuksesta. Ylimmässä kuvassa olin juuri saapunut Sodankylään ja sorruin porovoileipään, anteeksi arvoisa poroeläin. 

Lappilaistaiteilija Kalervo Palsasta kertova elokuva Kalervo Palsa ja kuriton käsi oli ehdottomasti näkemieni elokuvien parhaimmistoa. Pääsimme katsomaan maailman ensi-iltaa, vastaanotto oli hyvä. Olen kuullut elokuvasta, että Kittilän kunta olisi antanut ohjaajalle 100 euroa elokuvaan, ohjaaja olisi sanonut, että jos irtoaa vain satanen, niin Kittilä palaa elokuvassa, niin kuin se sitten paloikin. Pitääkö kuntien lähteä tukemaan elokuvia? Miten kunnat yleensä toimivat näissä asioissa? Palsaahan ei oikein omana aikanaan siellä päin arvostettu, sääli jos ei vieläkään. Vai eivätkö ohjaajan visiot miellyttäneet kunnan päättäjiä? Myöskään Palsan rohkeampia teoksia ei oikein elokuvassa nähty, joku epäili, että johtui siitä, että teos halutaan televisiolevitykseen. 

Tässä Lapinsuun teatterissa ennen elokuvaa. Tällä kertaa omat filmifestarit menivät niin, että aluksi näin pelkästään erinomaisia elokuvia, lopuksi hiukan enemmän sellaisia, että haukotutti, viimeisestä lähdin kesken pois. Samana päivänä kun saavuin, kävin katsomassa elokuvan Olemisen sietämätön keveys. Nuorempana tuli luettua tsekkiläislähtöisen Milan Kunderan kirjoja, joista yhdestä on tehty tämä samanniminen elokuvaversio. Aikoinaan kirja oli yksi suosikeistani. Elokuvaversio on Philip Kaufmanin käsialaa. Elokuvaversiossa mielestäni korostui erityisesti Prahan miehitys panssarivaunuineen. Kirjasta muistin enimmäkseen naisten kanssa seikkailevan päähahmon, seksin ja filosofiset pohdinnat. 

Kampanisu! Mutta ei ollut aivan niin hyvää kuin olisi voinut olla. No, lisää filmiasiaa. Palsan kanssa parhaasta elokuvasta minun näkökulmastani kilpailee Markiisi de Sadesta kertova Quills - syntiset säkeet. Elokuva avarsi kuvaa Sadesta. Miestä pidettiin vankilassa muun muassa siksi, että hän kirjoitti hyvin avoimesti seksistä 1700-luvun puolessa välissä ja 1800-luvun alussa. 

Markiisi piti uskontoa ihmisten luomana harhana, hän oli vallankumouksellinen poliitikko. Mitä nyt hänestä luin, niin vaikuttaa, että hänen maineensa on tekoja huonompi. Kyseenalaistakin oli, mutta myös monenlaista edelläkävijyyttä. Elokuvassa de Sade oli järjellisimmästä päästä henkilöhahmoja, useasti tuntuu, että vanki ja henkilökunta ovat väärillä puolen kaltereita, jos nyt edes vangitseminen on kovin hyvä idea ylipäätään. 

Saamen lippu! Näkemättä jääneistä elokuvista olisi ollut kiva nähdä esimerkiksi Mussolinin vaimon näkökulmasta tehty Vincere. 

Eräs ystäväni on perehdyttänyt minut scifin saloihin, joten kävin katsomassa yhden sitäkin sarjaa, nimittäin Tavernierin Katherine Mortenhoen ostetun kuoleman. Tulin surulliseksi, sillä 1980-luvulla tehty filmi on osunut hieman oikeaankin, nythän on esimerkiksi tämä sarja televisiossa, jossa kohta kuolevat kertovat tarinansa. Elokuvassa samankaltaista teemaa oli kuljetettu vieläkin pidemmälle. 1.45 yöllä alkanut scifi-filmi, joka kesti yli kaksi tuntia, laittoi väsyttämään, vaikkakin oli myös mielenkiintoinen. Viimeiseksi elokuvaksi festareilla jäi Mänttärin Romanssi, johon valitettavasti reagoin lähtemällä pois kesken, vaikkakin siinä oli hyvätkin puolensa. Viime vuonna taas Mänttärin Kello vuodelta 1984 oli loistava. 

Sodankylästä jatkoimme Kittilään ja Kallon kylään. Kallon kyläkaupan edustalle oli hienosti jäänyt pyöränrämä niitylle. Kuinka kiva käydä kaupassa, jossa tomaatteja on yksi, kaksi, kolme ja neljä. 

Ylläksen maisemia. 

Pyrimme Kittilässä Palsan ja Reidar Särestöniemen museoihin, mutta satuimme paikalle maanantaina, ja ne olivat kiinni. Pääsimme kuitenkin katsomaan molempien taiteilijoiden hautakiviä. Kuva on Palsan haudasta. Särestöniemen hautakivessä oli kaunis teksti: 

Mitä tapahtuu maalle

tapahtuu maan lapsille

virrat ovat veljiämme 

eläimet puut ihmiset

hengittävät samaa ilmaa

jos eläimet loppuvat

ihminen kuolee

hengen suureen yksinäisyyteen

kaikella on yhteys

- Intiaanipäällikkö Seattle 

Tornionjokilaaksossa. 

Kukkolankoski. 

Juhannus Turun saaristossa. 

Ranskassa oli yksi sellainen baari, jossa näytettiin kankaalta aina samaa Placebon keikkaa.