No niin, yritänpäs kyhäillä jonkunlaisen tarinan tuon Tallinnan musiikkiviikolle tekemämme matkan ympärille. TMW on jokavuotinen tapahtuma, joka keskittyy Baltian ja Pohjoismaiden musiikkiin, tapahtumassa soittaa yhteensä useampi sata bändiä.
Olimme paikalla ensimmäistä kertaa, kolmepäiväisen tapahtuman viimeisenä päivänä lauantaina. Aloitimme kierroksemme illansuussa. Ensimmäiseksi kävimme tsekkaamassa Kino Sopruksen antia, mutta se ei kyllä napannut. Siellä taisi soida jonkinlaista ehkä indie rockia, en kyllä ole mikään genretiikeri.
Sitten siirryimme hieman alemmaksi kaupungilla Sinilindiin katsomaan hip-hop -puolen juttuja. No sitten kyllä räjähti! Omat videoni taitavat olla sen verran huonolaatuisia, että taidan linkata youtubesta mielenkiintoisten artistien videoja.
Suomalainen Graciaskin muuten esiintyi tuolla, mutta ehdimme siirtyä seuraavaan paikkaan ennen hänen esiintymistään, kadulla taisimme kuitenkin törmätä Graciakseen ja hänen jengiinsä.
Peep Deep:
Sinilindin jälkeen vaihdoimme anarkistisempaan linjaan, kunpa vain löytäisin artistin nimen jostakin, voisin vannoa, että nettisivuilla sitä ei ole. No, yritän päivittää sen myöhemmin tähän. Ihailin moshpitin energiaa ja myös yleensä kriittistä ja poliittista ilmapiiriä tuon tyylisillä keikoilla. Maailmankatsomuksellisesti koen olevani eniten kotona noilla keikoilla.
No, nyt se löytyikin:
Of Roofs, Genes and Stolen Meanings:
Lopuksi menimme vielä turruttamaan itsemme bassomusaan. Koko rakennus tärisi, korvatulpat jäivät kotiin, niitä olisi kyllä muutenkin tarvittu. Ei sillä, olen kyllä konemusiikkibileeni ja -kauteni käynyt. Ja oli se silti hienoa, ainakin loppuillan väsymys kaikkosi heti kauas pois.
Niklavz:
Eloon herättävä kokemus noin yleensäkin. Jos olisin kirjoittanut tekstin heti lauantain jälkeen, välittyisi elävyys enemmän omastakin tekstistä.
Olimme paikalla ensimmäistä kertaa, kolmepäiväisen tapahtuman viimeisenä päivänä lauantaina. Aloitimme kierroksemme illansuussa. Ensimmäiseksi kävimme tsekkaamassa Kino Sopruksen antia, mutta se ei kyllä napannut. Siellä taisi soida jonkinlaista ehkä indie rockia, en kyllä ole mikään genretiikeri.
Sitten siirryimme hieman alemmaksi kaupungilla Sinilindiin katsomaan hip-hop -puolen juttuja. No sitten kyllä räjähti! Omat videoni taitavat olla sen verran huonolaatuisia, että taidan linkata youtubesta mielenkiintoisten artistien videoja.
Suomalainen Graciaskin muuten esiintyi tuolla, mutta ehdimme siirtyä seuraavaan paikkaan ennen hänen esiintymistään, kadulla taisimme kuitenkin törmätä Graciakseen ja hänen jengiinsä.
Peep Deep:
DVPH:lla oli letkeä flow:
Fofkin:
Tyttö-energiaa! Ashnikko (Latvia):
Sinilindin jälkeen vaihdoimme anarkistisempaan linjaan, kunpa vain löytäisin artistin nimen jostakin, voisin vannoa, että nettisivuilla sitä ei ole. No, yritän päivittää sen myöhemmin tähän. Ihailin moshpitin energiaa ja myös yleensä kriittistä ja poliittista ilmapiiriä tuon tyylisillä keikoilla. Maailmankatsomuksellisesti koen olevani eniten kotona noilla keikoilla.
No, nyt se löytyikin:
Of Roofs, Genes and Stolen Meanings:
Lopuksi menimme vielä turruttamaan itsemme bassomusaan. Koko rakennus tärisi, korvatulpat jäivät kotiin, niitä olisi kyllä muutenkin tarvittu. Ei sillä, olen kyllä konemusiikkibileeni ja -kauteni käynyt. Ja oli se silti hienoa, ainakin loppuillan väsymys kaikkosi heti kauas pois.
Niklavz:
Eloon herättävä kokemus noin yleensäkin. Jos olisin kirjoittanut tekstin heti lauantain jälkeen, välittyisi elävyys enemmän omastakin tekstistä.
Kommentit
Lähetä kommentti